Mitä kuuluu?

Kevättää ja odotan tulevaa, sitä mulle kuuluu. Kevät on nähtävästi lakaissut talven lumet ja hiekat. Opintoja on enää muutama kuukausi jäljellä ja ns. työelämä alkaa. Olen usein pohtinut sitä, mikä on työelämän määritelmä tai mitä se sanana kattaa. Itselleni työelämä merkitsee arjessa työskentelyä joko oman yrityksen hyväksi tai toimia työntekijänä jossakin muussa yrityksessä. Viikko sitten sain tiedon ja varmistuksen siitä, että olen hyväksytty haluamaani työtehtävään. Olen enemmän kuin innoissani. Kiitollisuus, helpotus ja usko itseensä sekä osaamiseen ovat tunteita, mitä olen viime päivinä pyöritellyt arjen menossa mukana. Koin työpaikan saamisen opiskelu-uurastuksesta palkitsevana. Korkeakoulututkinto mahdollisti osaamisen täyttävät kriteerit työnhaussa. Opiskelun tärkeyttä en omalla kohdallani pysty liikaa korostamaan.

Olen koko kevään asunut pääosin Seinäjoella ja työstänyt opintojani. Opinnäytetyön tekeminen on prosessi, joka on edelleen ajankohtainen. Työstän laajaa tutkimustyötä, mikä vaatii hermoja, aikaa, uuden opettelua ja kiireellä työstämistä. Tarkoituksenani olisi valmistua kevään toisessa valmistumisjaksossa. Kolmessa vuodessa valmistuminen ammattikorkeakoulusta on kohdallani tavoite, jonka olen itselleni asettanut. Kovapäisenä persoonana aion pitää tavoitteesta kiinni ja saavuttaa sen.

Helsinki on edelleen kotikuntani, missä työntäyteinen arkeni alkaa jälleen toukokuun lopusta lähtien. Vuokista (Vuosaari) on tullut itselleni kovin tärkeä ja läheinen paikka, koska ikävöin sinne lähes jatkuvasti! Huomaan hurjasti eroja siinä, millaiseksi koen oloni täällä Seinäjoella, verrattuna Helsingissä asumiseen. Seinäjoella on aina mukava käydä, mutta aika käy hyvin pitkäksi pidemmäksi aikaa asettuessa. Koen Helsingin mahdollisuudet ikäiselleni tärkeänä seikkana; nimenomaan työpaikkojen, aktiviteettien sekä verkostoitumisen suhteen.

Epäonnistumisen riski on mahdollisuus!

Itse muutin Helsinkiin kirjaimellisesti tietämättä kuin keskustan alueen ja missä päin Punavuori sijaitsee, koska ystäväni asuu sielä. Opettelin julkisen liikenteen käytön, koska tarvitsin sitä päivittäin. Olen alle vuoden aikana asunut muutamassa eri kaupungin osassa ja työskennellyt eri alojen työpaikoissa. Olen luonut verkostoja ja uusia ihmissuhteita ympärilleni, mikä on kotiuttanut minua uuteen kotikuntaani. Uskalsin lähteä ja toteuttaa sitä, mitä olen aina halunnut. Kannustan nuoria olemaan rohkeita ja tekemään päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Epäonnistumisen riski on mahdollisuus!

facebooktwittergoogle_plusmail

5 kommenttia “Mitä kuuluu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *