KIROSANA NIMELTÄ SYÖPÄ

Elämä osaa yllättää ja näyttää aika ajoin ne negatiivisetkin puolensa. Syöpä on jo pelkästään sanana tosi pelottava ja herättää paljon ajatuksia. Saati sitten ajatus siitä, kun läheinen tai oma perheenjäsen sairastuu. Se koskettaa syvältä sisimmästä ja pistää jälleen kerran miettimään tärkeitä asioita elämässä. Mikään ei ole itsestäänselvää.

Velho pentuna <3

Nyt puhun rakkaista lemmikeistäni. En voi uskoa miten huonoa tuuria meidän perheellä on ollut kun kaikkia kolmea kissaamme on kohdannut tämä ikävä kohtalo. Kaksi jouduttiin lopettamaan; Wille sairastui aggressiiviseen osteosarkoomaan eli luusyöpään ja Wilmalle taas kasvoi vatsaan syöpäkasvain (maha paisui kuin pallo), joka todennäköisesti lähetti etäispesäkkeitä jopa aivoihin asti. Wilma vain sekosi loppuvaiheessa ja hyökkäili Velhon ja vanhempieni kimppuun raivokkaasti ja muuttui oikeaksi pedoksi.

Velho ja puuterin värinen Wilma <3

Nyt Velho kamppailee osaansa. Patti kasvoi tassuun salakavalasti ja kun päästiin eläinlääkäriin tutkimuksiin, hoitona aloitettiin ensin antibiootti, kun ei osattu sanoa mikä tassussa oli vikana. Keuhkot kuvattiin myös yskimisen takia, mutta onneksi sieltä ei löydetty etäpesäkkeitä tai muuta. Harmillisesti antibiootilla ei ollut vaikutusta. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi patin leikkaaminen ja käytännössä se tarkoitti koko varpaan poistoa. Äiti tutki näytteen yhdessä työpaikkansa patologin kanssa ja diagnoosi tuli viime viikolla. Pehmytkudoksen angiosarkooma, joka on yleensä hyvin pahanlaatuinen. Velholla tosin luokitus oli onneksi low gradus eli ei nopeasti jakautuvaa syöpäsolukkoa, toisin kuin olisi high graduksessa, jossa syöpä leviää nopeimmin ja ärhäkkäämmin.

Nyt ei osata sanoa ilmeneekö syöpä uudelleen, onko etäpesäkkeitä kuitenkin päässyt leviämään jonnekin pikkuisen kropassa..pää täynnä kysymyksiä ilman vastauksia. Aika näyttää.

Raasulaisen tassu <3 Keskivarpaan poiston jälkeen kaksi vierekkäistä ommeltiin yhteen.

Velho-herra on hyvin sympaattinen ja rauhallinen. Niin ihmismäinen, kun se katsoo silmiin ja sille juttelee. Velho tuntuu ymmärtävän. Perheemme otti syksyllä uuden kissanpennun, Ellin, Velholle kaveriksi kun Wilmasta aika jätti. En voi uskoa, että nyt Velho joutuu kokemaan saman kuin muut aikaisemmat kisumme. Niin väärin. Elämässä ei kaikki tosiaan aina mene niinkuin on suunniteltu.

 

xoxo, Elina

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *