PARADISE osa 2 – Lepoa, Ambulanssilla sairaalaan ja Trooppinen sykloni

Kaksi viikkoa alkaa olla kulunut täällä Mauritiuksella. Olen kaikinpuolin hyvin tyytyväinen matkakohdevalintaan sekä hotellivalintaamme, mutta jos jotain saisin valita toisin, niin olisin mielelläni ehkä kaksi viikkoa eri hotelleissa, vaikkapa etelä- ja pohjoisrannikoilla. Eipä tajuttu aikaisemmin. Näin tulisi nähtyä helposti ja monipuolisesti saarta ja ei jumiudu paikoilleen niin helposti. Vaikka hyvää teki vain levätä ja OLLA. Suosittelen lämpimästi Mauritiusta matkakohteeksi vaikka omalla reissullani olikin hieman äksöniä ja ei niin hyvää tuuria 😀 <3 Ihana paikka ja ajattelinkin avata teille miten tämä kaksiviikkoinen sujui ja mitä äksöniä oikein tapahtui.

img_7433

img_7392

Ensimmäinen viikko mua nukutti paljon. Oli selvästi kertynyt univelkoja Suomen päästä. Yöunet olivat 8-9 h minkä lisäksi maistui vielä kepeästi pitkät päiväunetkin. Aamuisin tuli käytyä kevyillä lenkeillä tai salilla, syötyä perään kattava aamiainen ja siitä olikin sitten ihana rojahtaa aurinkotuoliin viettämään päivää. Ihanaa kun ei tarvitse kelloa katsoa muuten kuin, että ehtii lounas- ja illallisaikaan pöytään 😀 Tätä juurikin tarvittiin. Ei stressiä tai kiirettä.

img_6940

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alku sujui siis tosi hyvin ja leppoisasti. Mutta kun on minusta kyse, aina jotain sattuu ja tapahtuu 😀 Aikaisemmassa postauksessa kerroin miten autoilu täällä on aika villiä. Lentokenttäkuljetuksen lisäksi toinen mielenkiintoinen automatka olikin sitten ambulanssikyyti Flic en Flacin “sairaalaan”. Mulla alkoi nimittäin 4 päivän jälkeen jäätävä oksennus-ripulitauti kuumeen ja kouristuksien kera ja näin ollen menin niin vetelään kuntoon, ettei toivoakaan elämisestä ollut havaittavaissa. Ei siis auttanut muu kuin soittaa hotellin lekuri paikalle arvioimaan tilannetta ja pian hän sitten kutsuikin jo ambulanssin. Matka alkoi sitten niin, että mut köytettiin kiinni paareihin ja ehkä ihan hyvä niin 😀 meno oli sen verran villistä lännestä ja tiet töyssyisiä. Yritä siinä sitten maata kouristuksissa ja pidätellä oksennusta ja ripulia. 😀 Kuski kuulemma piirteli ilmaan ristin merkkiä ajaessaan vaarallisiin risteyksiin, joissa sai vain toivoa ettei kulman takaa aja kukaan päin 😀 Lisäksi haastetta toi tiellä loikkivat pässit, joita piti tottakai väistää. Ihan normipäivä 😀

img_7208
well hello there!

Perille saavuttiin aika slummimaiselle alueelle, jossa ambulanssikuskille tuotti selvästi haastetta peruuttaa sairaalaklinikan pihaan. Tiellä nimittäin palloili jos jonkin näköistä tallaajaa. Minut piti saada paareilla vietyä sisään kun en pysynyt omin avuin pystyssä ja muistankin kun joukko about minua päätä pienempiä miehiä yrittivät työntää mut sisälle sairaalaan kapeita käytäviä pitkin. Perillä huonessa, hoitaja ja lääkäri tulivat esittäytymään ja samalla he jo työnsivät kanyylia suoneen. Lääkäri näytti peukkua ja sanoi leveällä virneellä ” we make you smile again” :D.  Voin kertoa, että huumori oli aika vähissä siinä vaiheessa 😀 Suoneen meni parin päivän aikana jos jonkinnäköistä tippaa ja päivät tuntuivat ikuisuudelta. Tätä tunnetta edesautti se, että TV ei toiminut, wifistä ei ollut tietoakaan ja oma nettikään ei toiminut kunnolla. Onneksi meillä oli Taavin kanssa toisemme ja toimiva ilmastointi, jotta jotenkin järjissään pysyi. Sänky teki myös selän pirunmoisen kipeäksi makaamisen takia. Lopulta tautioireet alkoivat  kuitenkin väistyä ja olo alkoi olla suht ok, että pystyssä pysyi ja ruoka ei tullut enää ulos. Taavi yllätti ja oli onneksi ottanut pringlespurkin mukaan evääksi ja se on kyllä tervehtymisen merkki kun sipsit alkavat maistua 😀 Saatiin ystävällisesti sairaalalta kyyti takaisin hotellille ja päästiin jatkamaan lomailua. Tosin en ollut ihan täydessä terässä vielä moneen moneen päivään. En jaksanut oikein muuta kuin nukkua ja olla hetken altailla. Välillä oireet ottivat vähän takapakkia, mutta pystyssä pysyttiin ja lopulta tauti oli selätetty. Harmitti vähän kun olin suunnitellut niin paljon erilaista ohjelmaa, mutta terveys edellä on mentävä ja kehoa kuunneltava. Saa kyllä olla taas kiitollinen siitä, miten meillä Suomessa on puitteet kunnossa sairaaloissa ja muutenkin elämässä. Oli opettavainen reissu tämä. Ja niin, ihminen pärjää myös ilman somea!

img_7274
Aika ihana sairaala-asu :D:D:D:D

img_7262

img_7216

En osaa sanoa paljon sairastaminen maksaisi omalle kukkarolle ulkomailla, saati sitten jos joutuu sairaalaan asti yöksi, tiputukseen jne. Ei varmaan ihan halpaa. Kannattaa siis olla matkavakuutukset kunnossa reissatessa. Mä sain hoidettua kätevästi omani IFin kautta ja he lähettivät maksusitoumuksen klinikalle hoidoistani.

img_7296
Onneks oli pinkit kynnet <3

Vatsataudin jälkeen oli sitten pari hyvää päivää ja ajateltiin ne käyttää taas vain rentoutumiseen. Olisihan meillä vielä vajaa viikko ennen kuin lentomme lähtee takaisin Suomeen ja siis aikaa touhuta vaikka mitä. Noh, käytiin sitten eräänä kauniina päivänä vähän kävelyllä ja ihmeteltiin tuulen voimakkuutta. Palmupuut huojuivat kilpaa rantaviivassa ja ilmassa lenteli puiden roskia. Ei vielä tässä vaiheessa osattu arvata millainen myrsky oli tosiaan tulossa. Mentiin hotellihuoneeseen löhöilemään lenkin jälkeen ja pian saatiinkin TUI:lta viesti, jossa ilmoitettiin Trooppisen sykloni Carlosin lähestymisestä kohti saarta ja Mauritiukselle oltiin jo tässä vaiheessa annettu 2-tason hirmumyrskyvaroitus (1-4). Ilta alkoi myös sopivasti pimetä ja tuuli humisi terassien lasiovien takana yhä kovemmin. Mietittiin mitä tehdään jos tulee evakuointitilanne, mitä otettaisiin mukaan jne. Pakattiin käsilaukut varalta valmiiksi ja jäätiin odottelemaan lisätietoja ihmetellen samalla tuota luonnon voimaa. Pian saatiin sitten hotellilta varoituslaput, joissa perusfaktojen lisäksi kehotettiin tutustumaan turvallisuusohjeisiin. Samalla ilmoitettiin, että sulkevat ravintoloita ja baareja pariksi päiväksi ainakin. Ja tässä vaiheessa ei auttanut kuin odotella aamuun ja pysyä rauhallisena.

img_7661

Seuraavana päivänä sykloni oli lähestynyt entisestään ja vaikka sen ei ennustettu tulevan suoraan Mauritiukseen, sen vaikutukset kuitenkin tuntuivat älyttömästi ja aiheutti siis pelkoa kaikissa. Ja eihän sitä koskaan tiedä miten ilmansuunnat vaihtelevat, mitä jos myrskyn silmä iskisikin suoraan meihin. Tuuli siis yltyi yltymistään ja kookospähkinöitä ja kaikenmaailman oksia lenteli alas puista. Piti tosiaan varoa ettei saanut kuhmua otsaan 😀 Vesisade myös yltyi samalla rankemmaksi ja ukkonenkin jyrähteli meren päällä. Allot pauhasivat upeasti ja ei voinut muuta kuin ihmetellä pelonsekaisin mutta kuitenkin niin ihailevin tuntein luontoäidin voimia. Ja toivoa parasta.

6-7.2 välisenä yönä sykloni oli sitten lähimmillään saarta ja sen kuuli hotellihuoneeseen. Oksia lenteli ja kolahteli seiniin pitkin ja poikin ja tuntui, että tuuli tulee lasiovista läpi. Saatiin silti ihmekaupalla unta, vaikka illalla jännittikin kovin nukkumaan käydessä. Laitettiin yöllä herätyksiä ilmoitusten seuraamista varten.

Aamulla herätessämme tuuli oli kuitenkin lauhtunut huomattavasti ja aurinkokin alkoi pilkehtimään taivaalta. Pian myös tuli ilmoitus, että sykloni on ohittanut Mauritiuksen ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Huh, selvittiin säikähdyksellä. Saa taas olla kiitollinen monesta.

16473294_10154550854324495_6744001805671849449_n

16508217_10154550351049495_3531697915086778686_n

Nyt paratiisissa kaikki hyvin loppu hyvin! Pian alkaakin jo matka takaisin Suomeen pakkasten pariin! 😀

 

xoxo, Elina

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *