USKALLATKO…

…tervehtiä naapuriasi? Tai sanoa bussikuskille moi?

Oletteko miettineet miten kivalta se oikeastaan tuntuu, kun sinua moikataan vaikkapa omassa taloyhtiössäsi?

Toisen ihmisen huomioiminen tervehtimällä saa vastapuolen tuntemaan olonsa arvokkaaksi ja onhan se nyt kiva, että sinut huomioidaan. Tervehtiminen luo tietynlaista yhteisöön kuuluvuutta ja luo turvaa esimerkiksi juuri omassa pihapiirissä. Ja kuinka masentavaa olisikaan, jos esim työpaikalla ei tervehdittäisi toisia? Ilmapiiri olisi täysin erilainen. Koiratkinhan usein tervehtivät toisiaan kadulla haukkuen tai nuuhkien.

Ollaan monet kerrat keskusteltu töissä ihmisten huonoista käytöstavoista ja uskaltamisesta kommunikoida ventovieraan kanssa. Tässä kohtaa päähäni nousee hyvä esimerkki nimeltä bussissa matkustaminen. Noustessa bussiin on kohteliasta huikata kuskille MOI samalla kun piippautetaan matkakorttia lukijaan. Lähtötilanteessa taas monesti ikkunapaikkalainen joutuu ottamaan kontaktia vieruskaveriin ja ilmoittamään kohteliaasti poistumisaikeet seuraavalla pysäkillä. Kuitenkaan kaikki eivät handlaa tätä tilannetta. Pistää hymyilyttämään aina, jos ikkunapaikalla istuja alkaa vähitellen kiemurrella, ähistä ja puhista vieressäsi lähtönsä merkiksi, muttei kuitenkaan uskalleta sanoa sanaakaan ääneen ennen kuin vasta viime hetkellä pakon edessä. Ja tällöin usein vieläpä tosi hiljaa ja jopa vihaisesti. Pitäisi olla ennustaja ja tajuta milloin se vieruskaveri haluaa jäädä pois bussista! Hmm, onko se tosiaan niin vaikeaa sanoa vieraalle ” Anteeksi, jäisin seuraavalla pysäkillä pois”. 😀 Kumma juttu. Mutta meitä on moneksi.

Toisena hyvänä esimerkkinä mainitsisin monelle suomalaiselle erittäin karmaisevana koetun rappukäytävä- tai vielä pahemman, hissikohtaamisen! En ole varmaan ainoa, joka on huomannut, että monet säikähtävät, kun heihin ottaa kontaktia rappusissa sanomalla moi. Katse painetaan visusti lattiaan päin ja ollaan kuin ei kuultaisi tai nähtäisi mitään. Kuinka pöhköä! Mikä siinä tilanteessa on niin kiusallista? Tuskin ketään hävettää poistua kotoa tai mennä kotiin.

Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat erilailla ujoja, olen minäkin ollut ja olen edelleen omalla tavallani. Silti, pienet kohteliaat käytöstavat voivat pelastaa sen yksinäisen naapurin päivän, kun annetaan huomio edes siellä rappusissa. <3

 

Haastankin kaikki moikkaamaan naapurianne hymyn kera! <3

xoxo, Elina

facebooktwittergoogle_plusmail

10 kommenttia “USKALLATKO…

Vastaa käyttäjälle Elltrom Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *