toisen elämä, oma elämä

Miksi ihmisillä on tapana kadehtia sitä, mitä muilla on ja mitä itsellä ei ole? Eikö kaiken haluamansa voi saavuttaa riittävällä työllä? Turha tätä kiertää, mutta se on yksinkertaisesti faktaa, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia saavuttaa kaikkea niin helpolla kun jonkun toisen, mutta ei se ole mahdotonta. Kadehtiiko ihmiset toisissaan asioiden saavutettavuuden helppoutta vai sitä, että ei itse kykene paneutumaan samalla tavalla kyseiseen asiaan niin kuin toinen, että saisi sen saman asian?

Mun oman näkemyksen mukaan on turha käyttää aikaa voivotteluun siitä mitä muilla on vaan käyttää se energia ja aika toteuttamaan niitä asioita mitä elämäänsä haluaa saavuttaa. Ei ole väärin unelmoida samoja asioita kun naapurilla, mutta siinä kohdassa kun se alkaa viemään omaa aikaa kannattaa huolestua. Miksi käyttää omasta elämästä siihen aikaa? Kyllä se tulee syömään ihmistä vuosien varrella.

Kun kateellisuutta esiintyy lähipiirissä, on se tuntemattoman Kaisa-Liisan kateellisuuteen verrattuna hirveämpää. Jokainen tuntee jossain kohtaa tunteen siitä, että toisella asiat menevät paremmin ja varmasti jokainen tulee kokemaan sen, että joku on kateellinen. Kateellisuudesta puhuttaessa ollaan hyvin varovaisia, asioista ei uskalleta puhua suoraan ja sellaista keskustelua ei kovin usein aloiteta. Oletko huomannut? Minä olen.

Jos huomaan lähipiirissä jonkun kadehtivat saavutuksiani tai elämääni pysähdyn ja jään miettimään sitä, miten voisin nyt toimia oikein. Mutta miksi? Se on kysymys, johon en itsekään osaa vastata. Itse keskityn asioiden positiivisiin puoliin, jos joku toinen menestyy omassa tavoitteessaan ja pääsee askeleen lähemmäksi sitä, olen siitä tajuttoman onnellinen. Jos jollain toisella on mahdollisuus hienompaan kotiin kuin minulla, olen siitä onnellinen. Mistä vain, mikä tekee toisen onnelliseksi. Jonain päivänä, minäkin saan yhtä hienon kodin, kunhan jaksan tehdä töitä sen eteen. Näin se vaan menee. Turha siinä on jäädä miettimään ja kadehtimaan. Kyllä se kateellisuus jossain kohtaa väliin tulee.

Olisitko onnellinen jos saisit haluamasi ihmisen elämän? Väitän, että viikon elämisen jälkeen kohtaisit sen ikävätkin puolet. Ihminen voi näyttää ulospäin siltä, ettei hänellä ole elämässään mitään huolia ja kaikki asiat ovat paremmin kuin hyvin, mutta niin tuskin on. Jokaisella on elämässään pimeitä puolia, joita ei tuo esille muille. Miksi kadehtia siis muita?

Nyt puhuttiin siitä, mitä muut ajattelevat. Mutta jos puhuttaisiin siitä, mitä itse ajattelee muista. Ajatteletko sinä usein, mitä muut ajattelevat sinusta? Jätätkö ns. normaaleita asioita tekemättä siksi, että pelkäät jonkun ajattelevan sinusta jollain tavalla? En väitä, että se olisi väärin. En missään nimessä. Mutta miksi antaisit muiden määritellä sitä mitä teet? Mä itse olen oppinut viimeisten vuosien aikana elämään niin, että turha välittää muiden mielipiteistä, jotka liittyy omaan elämään. Jos eläisin niin; en tekisi missijuttuja, en kirjoittaisi blogiin mitään asiatekstiä, en kertoisi omaa mielipidettä missään enkä luuhistuisi maahan kaikkien ihmisten eteen itkemään siitä, että luulin autoni olleen varastettu. Ne on aitoja tuntemuksia ja elän tässä elämässä juuri näin. En aio esittää vahvaa muiden ihmisten edessä, jos en ole sitä siinä hetkessä. Tuskin tulen ikinä näkemään niitä, jotka mut siinä maassa näki hysteerisesti itkien tai vaikka tulisinkin niin sillä ei ole mitään väliä, koska olen juuri se kuka olen. XD

Kohti unelmia ja päämääriä pääsee välittämättä muiden mielipiteistä, uskomalla itseensä ja olemalla ympärillä oleville ihmiselle välittävä, rakastava ja aidosti onnellinen heidänkin menestyksistä, koska silloin he uskovat myös sinun unelmiin.

 

facebooktwittergoogle_plusmail

4 kommenttia “toisen elämä, oma elämä

  • 26.8.2018 klo 07:40
    Kestolinkki

    Erittäin hyvin laadittu teksti todella vakavasta aiheesta. Kateus, tuo lopulta kaikkia osapuolia syövä ja silti eräillä jopa jonkinlainen kantava voimavara. Kunpa eläisimme maailmassa, jossa kaikki hymyilevät ja todella karrikoiden luoman mielikuvan säestämänä kävelisimme käsi kädessä laulaen Kumbayyta, mutta kun kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja miksi pitäisikään. Jos niinkin pieni asia kuin konditionaali olisi hitusen hallussa ja kykenisimme ilmaisemaan jopa kateuttakin tavalla, jolla se ei välttämättä loukkaisi ja vaikuttaisi pääasiassa tavalla tai toisella molempien osapuolten elämään ja sen laatuun täysin negatiivisesti. Poikkeuksena kuitenkin nämä henkilöt, jotka oikeasti saavat kicksejä toisten dissaamisesta ja pahan mielen aiheuttamisesta. Kyseiset henkilöt olen samoin kuin kirjoittaja onnistunut tavallaan unohtamaan ja jättämään heidät omaan kateuden täyttämään pieneen kuplaansa. Ennen ei todellakaan ollut näin. Kulutin täysin turhaan energiaa, karsin tietoisesti elämänlaatua, jätin asioita joista todellakin olin kiinnostunut tai vähintään kokeilun haluinen tekemättä. Mietin aiheuttaako tekoni taas ns. kateuden tsunamin jollekin ihmiselle. Lopulta ymmärsin, että aina löytyi vähintään yksi joka vetää herneen nenään. Enää ei kiinnosta, enkä välitä. Tämä on minun elämäni ja otan siitä irti minkä pystyn. Aikaa on lopulta yllättävän vähän,sillä positiivista mieltä ja elämänlaatua kohentavia asioita löytyy tältä tellukselta loputtomiin. Oikeastaan vain muut vallitsevat realiteetit sekä prioriteetit ovat lopulta esteenä joidenkin niiden toteuttamiselle. On lopulta kaikkien oikeus tehdä mieleisiään juttuja tai toteuttaa unelmaansa,kunhan mikään niistä ei ole laitonta. Jos se on jollekin kateudelle omistautuneelle ihmiselle kova pala nieltäväksi, niin kyynel.
    BTW. Vielä kerran. Erittäin hyvä ja tärkeä aihe, josta puhutaan yllättävän vähän. Todella hyvin ja selkeästi laadittu teksti.
    -Sami

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *