Ulkonäkö on vain pieni osa todellisuutta

Kirjoitukseni ”Määrittääkö ulkonäkö oman aseman?” sai paljon positiivista palautetta. Oli hienoa huomata se, että aihe puhututtaa, kun siitä alkaa avautumaan. Monet kaverit, puoli tutut ja jopa lähes tuntemattomat antoivat myönteistä palautetta henkilökohtaisesti. Myös he, joille aihe oli vieras. Monen katse avartu ja se on minulle (varmasti myös monelle muulle) erittäin tärkeää.

Olen koko kesän miettinyt miten ja millä tavalla kirjoittaisin tästä aiheesta jatkoa niin, että saan mukaan jotain uutta ja konkreettista ilman turhaa toistelua. Haluan välttää myös sitä, että tekisin jotenkin itsestäni paremman, koska se ei ole millään tavalla tarkoituksena, vaan lähinnä se että voin tuoda mahdollisimman avoimesti omia tuntemuksiani esille. Aihe pyörii paljon sellaisten asioiden parissa, josta voidaan olla montaa eri mieltä. Tiedän, etten ole yksin tämän kanssa, vaan tähän voi samaistua monet.

Tänä kesänä olen tutustunut uusiin ihmisiin, joten heidän kanssa varsinkin on tullut juteltua juuri tästä aiheesta. Heillähän on tuoreessa muistissa vielä mm. tämä tärkeänä pidetty ensivaikutelma.

Edellisessä kirjoituksessani nostin esiin sen, miten automaattisesti ihmisille tulee mielikuva ihmisten paremmuudesta ja älykkyydestä heidän ulkonäön perusteella. Kyseenalaistin sitä ennakkoluuloa, etteikö opiskeluissa voisi menestyä vaikka suuressa osassa omaa elämää kulkee myös kauneuskilpailut ja siihen liittyvät ns. pinnalliset asiat. Monille tuli tämänkin jälkeen yllätyksenä se, että olen lähes kympin keskiarvolla peruskoulun päättänyt. Mutta miksi? Miksi sitä tullutta käsitystä on vaikea muuttaa muuksi? Haluan olla elävänä esimerkkinä niille kaikille, jotka epäilevät etteikö nämä kaksi asiaa voisi kulkea käsi kädessä.

Minulla itselläni on aina ollut kavereina sellaisia, jotka ovat halunneet menestyä. Se onkin suurimpia syitä siihen, että missä olen nyt. Jokainen on ruokkinut toiselle motivaatiota parantua ja halun päästä huipulle. Nuorempana aina se, että oli hyvä koulussa oli jotenkin tosi noloa, koska muut ajatteli, ettei niillä ihmisillä ole muuta elämää, kun lukea yksin kotona kaiket päivät. Haluan siis teille nuoremmillekkin, jotka tätä lukee olla esimerkkinä siitä, etteikö sitä kerkeäisi keskittymään moneen asiaan samaan aikaan.

Ehkä ikävimpiä asioita, mitä saa kokea ennakkoluulojen ja ulkonäön vuoksi on se, että ihmisillä varsinkin tytöillä on isompi kynnys tulla tutustumaan. Tällä ennakkoluulolla tarkoitan sitä, että minusta ajatellaan niin, että olisin hyvin arvosteleva toisia kohtaan ja ajattelisin muista jotenkin ikävästi. Se on tosi harmillista, että toisille tulee sellainen fiilis, koska näin ei asia todellakaan ole. Päin vastoin. Nyt kesällä kun tosiaan on tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt puhumaan monille uusille, niin on nähnyt sen, että aluksi ollaan hyvin varovaisia ja ennakkoluuloisia, mutta hetken päästä ollaankin niin, että ”oot oikeesti tosi mukava, et oo yhtään sellanen mitä vois kuvitella”. Siinä kohtaa tulee jotenkin sellainen fiilis, että pitääkö mun aina tulla ”todistelemaan” sitä, että voin olla aidosti kiinnostunut toisesta näytän miltä näytän.

On jotenkin tosi mielenkiintoista, miten ihminen yhdistää aina tiettyyn juttuun tietyt asiat. ”Jos on kiinnostunut ulkonäöstä, ei varmasti voi olla kiinnostunut muista”, ”Jos on missi on automaattisesti tyhmä”, ”Toi näyttää niin tyhmältä että sitä on helppo kusettaa”. Ou really? Eikö sitten ikinä ajatella muista, joille ulkonäkö ei ole niin must juttu niin mitään tollaista?

Ulkonäkö on niin iso osa, mutta todellisuudessa niin pieni palanen koko ihmistä. Tärkeintä on tutustua siihen ihmisen sisäiseen kauneuteen. Jokainen meistä on erilainen. Toivon, että jokainen joka tämän on lukenut saisi asiasta uutta näkökulmaa. Edes sen, että pyritään pitämään jokainen yhtä arvokkaana riippumatta miten menestyy opinnoissa taikka miltä näyttää.

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *