Haaveita sittenkin kisalavoille?

Heippa!

Joku aika sitten kerroin kisaamiseen liittyviä fiiliksiä, mutta nyt niistä on aika moni alkanut kyselemään. Joten, kerron nyt vähän tarkemmin suunnitelmia niiden suhteen.

 

Oon alkanut miettimään, että haluaisinko vielä jossain vaiheessa kisata. Treenaaminen ja ruokien teko koko perheelle, arki ja lapset.. Koulu ja työt.. Kesän muutto.. Tälle vuodelle on tosi paljon tulossa uusia juttuja, joten en missään nimessä voisi edes kuvitella, että ottaisin tähän vuoteen vielä kilpailuihin valmistautumisen. Se vie tosi paljon aikaa ja energiaa.. Toki nykyään asioita tehdään paljon fiksummalla tavalla kun ennen, valmentajat on oppinut paljon uutta, (ainakin osa) eikä se kilpaileminen tarkoita sitä, etteikö sulla voisi olla oikeesti muutakin elämää. Itse en siis koskaan lähtisi hommaan sillä tavalla, että se veisi aivan kaiken muun elämän pois. Elämästä pitää nauttia. Asioita voi tehdä monella tavalla ja hyvä valmentaja sen myös tietää. Esimerkkinä: tällä hetkellä mulla on hyvä ystävä joka valmistautuu syksyn kilpailuihin, okei, hänellä on tosi hyvä valmentaja, jolla on paljon nykyaikaisempi tapa valmentaa kun monella muulla. Itse kisaajalla on paljon tietoa myös itsellä, joten hän osaa senkin puolesta toki myös itse vaihdella ruokia yms. Mutta niin pystyisi jokainen muukin, nykyään on kaikenmaailman sovelluksia vaikka ja kuinka paljon, joihin voit merkata sun syömiset ja näet sieltä suoraan mitä mikäkin sisältää yms. Joten, voit myös itse vaihdella ruokia, ja jos syöt esim. perjantaita Subin, niin sun kisat ei tosiaan mene sen subin takia pilalle, tai sun kunto ei tosiaan ole yhtään huonompi siellä lavalla sen takia, että oot syönyt jotain muuta, kun mitä sun ruokavaliossa lukee. Toki, jos  sinne subiin laitat majoneesia ja kaikkea mahdollista muuta “huonoa” väliin, niin asia on toinen. Mutta se leipä joka subissa on ei tosiaan tee sun kropalle hallaa. Kaikkea kun ei tosiaan tarvii tehdä sillä “huonoimmalla” tavalla, eli siten, että kaikki on kiellettyä ja et voi tehdä tai ajatella muuta kuin sitä sun valmistautumista. Toki mitä lähemmäksi kilpailuja mennään, niin sitä rankempaa se on, ja ihan lähellä kisoja ei tietenkään kannata lähteä kamalasti vaihtelemaan määrättyjä ruokia. Tai itse en niin tekisi. Toki itsehän olen ollut lavalla vain kerran ja siitä on jo 4-vuotta aikaa, joten hyvin moni asia on myös muuttunut, mutta parempaan suuntaan. Hyvä valmentaja osaa mennä myös terveys edellä, vaikka eihän se loppuvaihe varmaan edelleenkään ole ihan tervettä? Anyway, tapoja on yhtä monia kun on valmentajiakin.

Mä muistan sillon v.2013 kun olin yhdessä valmennuksessa, niin meiltä kiellettiin jopa purkan syönti. Siis aivan käsittämätöntä. Tai sitten 2016 kun olin valmennuksessa ja olin vatsataudissa, niin valmentaja sanoi, että ne ruoat on syötävä mitä on määrätty. Aivan älyttömiä juttuja, ja tuossa oli vaan pari esimerkkiä siitä, miten sekaisin osa niistä valmentajistakin oikeesti on. Huh huh.

No mutta takaisin asiaan, eli tälle vuodelle mulla ei yksinkertaisesti riitä aika kilpailemiselle. En myöskään maksanut tälle vuodelle lisenssiä, joten vaikka haluaisikin kilpailla, niin se olisi mahdotonta ainakin Suomessa, koska sitä lisenssiä ei ole. Mutta tälle vuodelle on aika paljon muutenkin uutta tulossa. Muutto Turkuun, mahdollinen opiskelu, työt.. Lapset ja arki..

 

 

 

MUTTA, ensi keväälle oon uskaltanut vähän nyt alkaa haaveilemaan kilpailemista. Toki tää kesä ja syksy näyttää sen, onko se mahdollista, koska se riippuu täysin miten kaikki asiat menee. Mutta tämänhetkinen haave se ehkä olisi. Moni sanoo, että ensimmäisiin kisoihin valmistautuminen on helppoo, mutta kuka pystyy enää toista kertaa niin onkin ihan eri juttu. Mä haluan haastaa siis itseni vielä sinne lavalle. Mun on vuoden 2015 jälkeen pitänyt vissiin kerran kisata, mutta se valmennus jossa olin, niin ei toiminut mulle lainkaan, se oli täysin vastakohta mun omalle ajattelulle ja tietämykselleni oman kropan toiminnasta. Jälkikäteen mietittynä myöskin oma elämäntilanne ei ollut silloin paras. Nyt kun kaikki asiat on vihdoin loksahdellut paikoilleen niin kaiken suhteen on vaan tosi luottavainen mieli ja koska treenaaminen on ollut aina mulle tosi tärkeetä, eikä se koskaan oo tuntunut musta epämiellyttävältä, niin oon miettinyt, että haluaisin haastaa vielä kerran itseni sinne lavalle. Se olisi siis pitkän tähtäimen tavoite ja pidän sen mielessä tällä hetkellä ja ensi kerran kun tapaan mun valmentajan, niin asiasta vähän jutellaan. Iik!

 

Mun mielestä elämässä pitää olla tavoitteita ja haasteita. Tälle vuodelle tavoitteet liittyy enemmänkin opiskelun ja työnpuolelle, ihan senkin takia, että kaikki asiat tosiaan tavallaan menee uusikin muuton myötä. Oon silti enemmän kun innoissani, että päästään pian aloittaa ihan oikeasti yhteinen arki täällä Turussa ton paremman puoliskon kanssa <3 Uskon myös, että opiskelujen ja töiden suhteen kaikki tulee olemaan paremmin kuin hyvin.

 

Lupailin tossa jo kuukausi sitten arvontaa, mutta sain tuotteet vasta TÄNÄÄN, joten ensi viikon aikana instagramin puolelle tulossa siis arvonta, stay tuned! https://www.instagram.com/lottavalonen__/

Muutenkin uusia yhteistyökuvioita on suunnitteilla ja kaikkea kivaa! Oon innoissani!

Nyt toivotan teille ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

 

:L

 

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *