Ei ne suuret asiat vaan pienet hetket

Moi.

Kevät taitaa hieman jo edistyä tulonsa kanssa vaikka välillä lunta tuleekin reippaasti.

Pohdiskelin asioita istuessani kotona lattialla vauvan kulkiessa sohvaa vasten paikasta toiseen.

Aurinko jaksoi vienosti paistaa olohuoneeseen ja tein kahvin itselleni.. pieni hetki, kun maksimoin hyvän olon tunteen.

Välillä väsyttää ja harmistus pienistäkin pettymyksistä liikuttaa, ne hetket pitääkin korvata pienillä nautinnon hetkillä, koska ne värittävät arkeen tyytyväisyydenvärit.

Jokaiselle meille se on eri asia tai asioita. Vaikka pieni hetki ennen  autoon istumista, kun saa vetää keuhkot täyteen raitista ilmaa. Tai lämmin suihku omien ajatusten kanssa.. nukkuva vauva tai lemmikki kainalossa.

 

Vanha kuva, mutta fiilis oli pitkästä aikaa rauhallinen yhden lempi-ihmiseni kanssa aikaa viettämässä.

 

 

Minulle arjessa ja hetkissä pysähtyminen on tärkeää, olen kirjoittanut siitä ennenkin ja tulen kirjoittamaan vasta, koska myös itse välillä kadotan tämän taidon nähdä. Välillä musiikkia kuunnellessa mietin, että jäänkö joihinkin hetkiin liiaksi? 

Musiikki, jokin tuoksu tai maku vie minut monesti muistoihin – hetkiin, hyviin ja huonoihin. Kuitenkin ne ovat olleet jollain tavalla minulle käännekohtia tai viitoituksia polullani.

Missä on oikea hetki koittaa unohtaa jotain? Kun se satuttaa tai tuntuu ikävältä? – vastaukseni on ei.. monet elämän asiat ovat katkeransuloisia ja niissä se elämän viehättävyys mielestäni piileekin.

Pieni pisto ei haittaa, kunhan ei katkeroidu tai kanna kaunaa, silloin kuluttaa vain itseään. Kun kääntää myös kipukohdat ja kasvunpaikat voitoksi voi olla onnellinen myös kaatumisista elämän matkalla.

/Luisa

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *