Miten sitten kävikään..

Moi.

 

Edellisessä postauksessa olin juuri saavuttamassa lasketun ajan muutaman päivän sisällä.

 

Vauvamme kuitenkin antoi hieman odotuttaa itseään ja ilmoitti tulostaan viikkoa ja yhtä päivää myöhemmin lasketusta oletetusta päivästä.

Synnytys siis lähti luonnollisesti käyntiin 24.7. supistuksin ja päivän vielä kävimme kahvilla kälyni luona sekä naapurissa appivanhemmilla.

Illasta olo aikoi olla tukala joten saimme luvan lähteä jorviin. Sinne jäimme ja odottelimme asioiden etenemistä.

Kun ei hymyilyttänyt enää 🙂

Olen miettinyt miten tarkasti ketään kiinnostaa synnytys kokemus? Kerron pääpiirteittäin oman kokemukseni ja mieluusti tarkemmin jos toiveita siihen suuntaan tulee.

 

Kivunlievityksestä minulla oli toiveena “kaikki mahdollinen”. Todella pitkälle kuitenkin pärjäsin kylpyammeella, tens- laitteella sekä ilokaasulla. Vasta hetki ennen tositoimia sain kipupiikin ja rentouduin hieman sekä sen jälkeen epiduraalin.

Vauva syntyi noin noin 11h kuluttua jorviin tulostamme.

En ollut odottanut, että synnytys voisi olla mukava kokemus. Kätilömme ja meitä hoitanut henkilökunta jorvissa oli todella mukavia.

Yövyimme perhepesässä ja mieheni jäi kanssamme osastolle. Perhepesä on osastona erilainen ja vaati oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä, joka sopi meille todella mainiosti.

Pääsimme kotiutumaan jo yhden yön jälkeen.

Värit kertovat… tyttö tuli.

Nyt on viikko ja yksi päivä mennyt siitä, kun elämämme muuttui. Kaikki on mennyt pääpiirteittäin todella hyvin. Epätoivon hetkiä on ollut (ainakin mielessäni), mutta kaikesta on tiimipelillä selvitty helposti.

1.8. Otettu kuva, itsekin olen mukavasti palautunut.

/L

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *