Usko ja toivo lähti lomalle..

Pieni purkaus väliin..

Tehdään kuitenkin selväksi, että olen kiitollinen tilanteessani ja sitä saa mitä tilaa.

 

Pari viikkoa on ollut kipu läsnä arjessa. Raskauteen kuuluu jos jonkinlainen kremppa ja sain kaverikseni turhan ahtaan verenkierron tuoman sisäisen turvotuksen.

Kuva viikonlopun pika reissulta Tallinnassa, postausta tulossa.
Kuva viikonlopun pika reissulta Tallinnassa, postausta tulossa.

Nyt juuri on pieni burn out tunne ja ahdistus, kun toissa yö meni itkien asentoa etsiessä aamu 3.30 asti ja nyt tätä kirjoittaessa sama homma.

Yön pimeät tunnit on inhottavia ja hetkiä jolloin usko ja toivo ottaa pienen irtioton.

 

Yöt menee heräillessä, kun olkapää ilmoittaa kivulla, että vaihdapa puolta tai tyyny (yksi viidestä) on karannut lonkan alta. Heräät, kun olet kääntynyt selälleen ja tuntuu kuin joku olisi laskenut kahvakuulan vatsallesi.

 

Kuitenkin näinäkin hetkinä hymyn tuo huulille kova potku vatsasta tai tunne, kun joku kääntää päälaki hipoen asentoa sisälläsi.

 

Nämä on tuttuja tunteita yön pimeydessä monelle meistä.. tässä vain oma ajatukseni.

 

/L

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *