Onni olla onnellinen.

Idea tähän blogiin tuli minun ollessani lentokoneessa, kun istuin ja mietin sitä, mitä kaikkea minun 30-vuotis elämäni onkaan mahduttanut itseensä. Olen tällä hetkellä Chilessä, toistamiseen tänä vuonna. 

Mitä on onni ja onnellisuus ja onko se sama asia vai eri?

Mulle onni, onnellisuus ja hyvä olo on sama kun rakkaus, rakastaminen, rakastuminen ja rakastetuksi tuleminen. Me ihmiset olemme vain keksineet sanoja tunteille joita on mahdotonta kuvailla, koska jokainen meistä tuntee tunteita eri tavalla ja oikeastaan juuripa se, että meillä on tietyt sanat jotka tarkoittavat tiettyjä asioita, onkin syy siihen että me joskus ymmärrämme toisemme väärin. Kun yhdelle punainen on punainen, toiselle se saattaa merkitä oranssia ja kolmas on sitä mieltä että se ei edes ole värillinen. Yhdelle vitutus on paha mieli, toiselle vitutus on syvää surua ja kolmannelle vitutus on agressiivisuutta.

Se mitä minulle tarkoittaa onnellisuus ja hyvä olo, on että alan hymyilemään pienistäkin asioista joita elämässäni on. Hymyileminen on refleksi hyvästä fiiliksestä, hyvä fiilis on tulos hyvästä mielestä, hyvä mieli on onnellisen ihmisen jatkuva olotila, joka satunnaisesti kärsii huonosta mielestä. Onnellisuus ei kuitenkaan poissulje sitä, ettei elämässä tulisi hetkiä jotka saavat itkemään pahasta mielestä, mutta pahaan mieleen ei jäädä vellomaan vaan itku itketään ja asia työstetään paremmaksi. Kuitenkin onnellinen ihminen on enimmäkseen hyväntuulinen ja iloitsee siitä mitä elämässä on ja mitä tulevaisuus tuo. En usko että onnellinen ihminen on se, joka keskittyy siihen mitä arjesta puuttuu, kenet elämästään on menettänyt tai kenen onnea voisi kyseenalastaa ja viedä pois.

Kuka on oikeutettu olemaan onnellinen?

Minä. Sinä. Hän. Me. Te. He. Kaikki.

12191373_10204641617702951_2613278063054430027_o

Heti ekaks kiljasen että olen onnellinen! Miltä se tuntuu kuulla? Toivottavasti hyvältä! Sinäkin voit olla onnellinen, jos vain itse sitä haluat. Olen sitä mieltä että me kaikki synnytään tähän maailmaan onnellisina. Kukaan ei voi sanoa että onko toisen onni toiselta pois ja kenellä on oikeus olla onnellinen. Miksikö? No koska onni ei ole litratuote jota myydää pimeillä markkinoilla. Onni ei ole geeni joka kulkee vain eliittisuvuissa. Eikä onni ole luonnonvara jota kaivetaan syvältä maan uumenista. Onni on hyvänolon tunne, joka on meissä jokaisessa, mutta joka ei ole valitettavasti jokaisessa aktiivisena kynttilänä palamassa.

Kysykää vaikka äideiltä, että itkeekö vauva jostain muusta kun nälästä, väsymyksestä, vatsakivuista tai siitä että vaipassa on jotain muutakin ilman lisäksi? Todennäköisesti ei. Pakko myöntää että jopa aikuiset itkisivät samoista syistä. Vauva ei itke siksi että jokin tuote on loppuunmyyty. Vauva ei itke siksi että ulkona sataa vettä. Vauva ei itke siksi että viikonloppu loppui. Vauvat ovat jatkuvasti hyvän tuulisia ja ihmettelevät maailmaa usein jopa hymyillen. Meidän pitäisi ottaa heiltä mallia, eikä näyttää sitä heille. Nimittäin elämä olisi niin monella ihmisellä helpompaa, että kun se kakka tulee housuihin niin itketään, mutta heti kun se on pesty pois niin voi jatkaa hymyilemistä.

Keskittykää siis tilanteiden ratkomiseen ja sen jälkeen siitä tulleeseen hyvään oloon, koska hyvä olo tulee sisältä ja se on meissä kaikissa. Jokaisella on oikeus tuntea hyvää oloa, koska se on niitä harvoja oikeuksia jotka saimme samaan aikaan kun saimme aikaan meidän oman elämämme, syntymisen yhteydessä saatu oikeus.

Onni ei ole ongelma. Onko sellainen edes olemassa vai luotko sinä sen itse?

Asia mikä mun omassa elämässäni on erittäin hyvin on se, että mulla ei ole ongelmia. Kyllä, niitä ei ole. En luo niitä joten niitä ei tarvitse ratkoa. Ongelman luominen on yhtä helppoa kun tuon sanan ääneen sanominen. Siksipä en koskaan tykkää sitä käyttää ja välttelen negatiivisia sanoja kuten ‘ongelma’. Mun elämässä ei ole eikä tule olemaan ongelmia, vaan tilanteita joihin pitää löytää ratkaisu. Elämäntapa jolla tuot hyviä ja positiivia asioita on erittäin helppo ja jokaisen käytettävissä, se pitää vain sisäistää, ottaa tavaksi ja alkaa elämään sen mukaisesti. Negatiivisia sanoja ovat myös läski, laiha, huono, surkea, epätoivoinen, ärsyttävä, ilkeä ja kaikki sellaiset jotka saavat itsessään tai toisessa ihmisessä hymyn hyytymään. Lopeta siis negatiivisten sanojen käyttö!

Toki jos haluat, voit ajatella että tuo on itselleen valehtelmista, mutta kun se ei sitä ole. Lähtökohtaisesi kaikkiin tilanteisiin pitäisi tarttua ratkasupohjaisesti. Toisin sanoen, jos sinulle tulee eteen tilanne (jota todennäköisesti kutsut ongelmaksi) sinun pitää heti miettiä vaihtoehdot jolla pääset sen ratkomaan eikä miettiä sitä, että mitä tuo tilanne tekee elämässäsi negatiivista. Mietitään siis jälleen vaihtoehtoja ja menettelytapoja eikä vellota tilanteessa tekemättä mitään.

Mulle onnellisuus on avoimuutta.

Kyllä, niin hassua kun se onkin niin mielestäni avoimuus ja rehellisyys tuovat AINA paremman tuloksen kun pienikin valhe.

Esimerkkinä kerron siis että jos ystäväsi kysyy sinulta mielipidettä asusta jonka hän päättää ostaa ja pyörii siinä asussa sovituskopissa jonka jälkeen hän kysyy sun mielipidettä. Ystäväsi epäröi valintaansa vaikka rakastuukin asuun sen perusteella miten se istuu epärealistisia muotoja omaavan nayteikkunan nuken päällä. Näet että asu istuu hänen päällään huonosti. Koko on liian pieni ja korostaa vääriä kohtia hänen kehossaan. Myöskin värimaailma ei ehkä sovellu hänen yleisilmeelle. Joten sinä ehdotat…

A) että hän ostaa tuon samantien jos kokee että se on hänen juttu. Mietit mielessäsi että hän näyttää hirveältä etkä kehtaisi hänen mukana kulkea jos hän pukee tuon päällensä, mutta annat asian olla koska on hänen asiansa miten naurettavalta hän haluaa olla ja mihin rahansa tuhlaa.
(Tämä vaihtoehto saa ystäväsi hymyilemään tällä hetkellä vaikka hän inhoaakin sitä että asuun tunkeutumista haittaa hänen kookas vartalo, mutta uskoo sinun kertoneen hänelle rehellisen mielipiteesi ja ajattelevasi kuitenkin hänenkin parastaan. Olethan siksi hänen ystävä.Asu jää käyttämättä ja päättyy vuosien päästä kierrätykseen.)

B) Kerrot hänelle että mielestäsi värimaailma on väärä hänelle, mutta jos hän aivan ehdottomasti haluaa tuon asun, niin sitten ehdotat kokoa tai pari isompaa jotta kokonaisuus olisi kivemman oloinen myös visuaalisesti ajateltuna. Samalla kun haet isomman kokoisen, tuot mukanasi myös toisen ja kolmannen vaihtoehdon minkä uskot sopivan hänelle vieläkin paremmin. Kerrot rehellisesti, että hän on ystäväsi ja siksi et halua valehdella hänelle missään tilanteessa ja missään vaiheessa, mutta jos isompi koko ei sovi hänelle, olisi ehkä parempi jättää ostos väliin ja etsiä jotain parempaa.
(Tämä vaihtoehto tuo ystävällesi hetkeksi ehkä harmaan mielen, mutta se häviää kun hän ymmärtää että sinä tosiaankin ajattelit hänen parastaan ja olihan se asu aika räväkkä eikä tosiaankaan korostanut hänen ulkonäköä kuten hän itse oli kuvitellut. Oli vain vaikeata luopua ideasta näyttää joltain muulta kun mitä on)

Rehellisyys on se, mikä tuo loppupeleissä aina hyvään oloon. Epärehellisys paljastuu tavalla tai toiselle ja johtaa aina huonoon tulokseen. Miksi siis tilanteen sattuessa olla epärehellinen kun sinulla on mahdollisuus olla avoin ja rehellinen ja luoda sillä hyvää mieltä sekä itsellesi että toiselle.

Voit myös testata näitä olotiloja itsessäsi tietoisesti valehtelemalla ja tietoisesti puhumalla totta. Huomaat kyllä kun epämukava olo hiipii sinuun kun sanot asian vain siksi ettet uskalla olla avoin tai et halua loukata toista rehellisyydellä. Mutta tässäkin on oppimisen paikka, voit nimittäin aina toiselle osapuolelle myöntää ääneen, että valehteleminen ei tuo sinulle hyvää oloa ja siksi haluat sanoa siltä miltä sinusta tuntuu toivoen ettei sinun sanomisesi loukkaa.

Kun ulkonäkö on kaikki kaikessa tai ei mitään missää.

Visuaalisuus ja pinnallisuus on kaksi eri asiaa. Ne olis hyvä ihmisen erottaa ja ymmärtää että vain toinen näistä voi tuoda aitoa onnellisuutta.

Pinnallisuus on sitä, että ympäröit itsesi vain täydellisiltä näyttävillä ihmisiltä joiden elämäkin näyttää epärelistisen kauniilta, mutta mitään realistista elämääsi et halua tuoda, koska et halua nähdä mitä huonoa/rumaa/pahaa maailmassa on? Suljet todennäköisesti myös silmäsi siltä, mitä kaltoin kohtelua joutuvat kestämään eläimet joiden lihaa niin paljon rakastat syödä medium kypsytettynä.

Visuaalisuus taas tarkoittaa sitä, että ihminen kokee hyvää mieltä sellaisen näkemisestä joka tuo hänelle hyvän olon tunnetta, mutta ei ole juoksemassa karkuun tai oksentamassa mikäli sarveiskalvoon pärähtää jokin epämiellyttävä kohde eikä kiellä sitä tosiasiaa että maailma on juurikin siksi kaunis paikka koska se on hiton ruma. Tämä on siis erittäin lyhyesti selitettynä siitä miten minä näen nuo kaksi asiaa.

Valitettavasti tosi monelta ihmiseltä puuttuu visualinen kyky niin sisutamisen kuin vaatetuksen suhteen. Ja kyllä, olipa hiton pinnallinen kommentti, mutta tiedättekö mikä piilee tämän takana? No hyvä olo tottakai!

Oletko huomannut että suurennuslasilla hämähäkin katsomisesta sulle ei tule hyvää oloa, mutta kaunista kukka-asetelmaa voit tuijottaa pidempään? Jostain syystä sinua ei kiinnosta tuijottaa alastonta vartaloa jonka paino hipoo 200 kiloa ja karvoja siinä on enemmän kuin apinalla, mutta tervettä ja atleettisesta ihmisvartaloa tuijottamisen lisäksi levität kalenterien muodossa työpaikallesi ja koneesi näytönsäästäjäksi? Vanha romuinen ja ruostunut auto ei paljoa katseita saa, mutta kun esittelyssä on uusin malli urheiluautosta, sitä tuijotellaan ja silmillä hivellään? Huomaatko miten ruohaluusi vaikuttaa se miltä lautasella oleva ruoka näyttää, kerran syödyltä vai uskomattomalta käsityöltä jollaiseen ei ihmiskädet muka kykenisi? Entä meditoisitko paskasta suota tuijottaen vai haluatko eteesi kirkkaansinisiä laineita ja tuulen ääntä? Tämä siis kertoo siitä että kuuntelet aistejasi, sitä yhtä varsinkin, näköaistia.

 

20151105_223501_HDR_Fotor

 

Sama pätee ympäristöä jossa olemme ja asumme. Moni tuo työpisteelleen tavaroita jotka tuovat hyvän mielen ja kodikkuuden tunteen. Se on oikein ja siksi mielestäni kenenkään työpisteeseen ei koskaan pitäisi puuttua. Sama pätee myös meidän kotia, nimittäin se on ainoa paikka maailmassa jossa sinun sielusi kuuluu levätä. Jos tulet kotiin ja tunnet ärtymystä ja levottomuutta siitä mitä ympärilläsi on, tiedät, että olet luonut häiriötekiöisen kodin. Muutoksen voit tehdä sitä itse, joko yksin tai ammattilaisen kanssa. Tärkein on vain tehdä asiat siten että ne toteutuvat eivätkä jää vain ajatuksen tasolle. Se on sitä hyvänolon luomista, ei pinnallisuutta ja turhamaisuutta. Tee kodistasi siis miellyttävä turvapaikka, tee kodistasi onnellinen.

Jos vaate istuu epämukavasti, niin ei se kantajalleen tuo mukavaa fiilistä kehonsa suhteen. Jos vaate näyttää epäedukseen niin ei hän saa myöskään siitä positiivisia kommenttaja. Ai pitääkö toisen vaatteita kommentoida? No ei tietenkään, mutta voin lyödä vetoa että ne tuntemattomat naiset ja miehet jotka ovat kadulla/festareilla/bileissä saaneet minultakin positiivisen kommentin jonkun asusteen tai kokonaisuuden suhteen tuskin ovat itkeneet ittensä surusta uneen? Niinpä. Ota sinäkin tavaksi auttaa muita tuntemaan hyvää oloa omista valinnoista, niin minäkin teen tilanteiden salliessa. Kerro ihmiselle että hän on onnistuneesti pukeutunut tai että hänen yksityiskohta vaatteessa on ollut erittäin mielenkiintoinen. Kerro rakkaallesi kuinka hyvältä hän näyttää jälleen. Auta ystävääsi saamaan paremman tyylin tai hiomaan entinen loppuun. Tee kotona ruoka ja asettele se lautaselle niin kauniisti, ettei sitä kokonaisuutta tekis mieli haarukalla sörkkiä, mutta muista kuitenkin että teit sen nautittavaksi et homehtuvaksi. Harjoittele asioiden asettelua, värien käyttöä, materiaalien etsimistä ja oman tyylin luomista. Opettele kertomaan ympärillä oleville siitä miten hekin ovat onnistuneesti luoneet jotain kaunista.

Onni on myös uskallus puhua ääneen ja kertoa asioita.

Mitäkö vaikutusta toisen mielipiteellä sitten on meihin? Itseasiassa aika paljon ja varsinkin silloin kun mielipide on epärehellinen. Voit miettiä eri tilaiteta itsesi kohdalle ja tuntea miltä tuntuu jos joku olisi sinulle vääristänyt asian ja olisit eläny siinä uskossa, että asia on niinkuin sinulle sanottiin.

Mielipiteellä on erittäin paljon merkitystä jo silloin kun sen kuulet, koska äänensävy ja lauseen muoto on se, mikä tuo sinulle sen olon minkä sanoja haluaa tuoda. Välttele siksi negatiivisten sanojen käyttöä, koska vaikka et sillä mitään tarkoitakaan, saattaa kuulija sen ymmärtää väärin. Tällä tarkoitan vain, että älä sano ihmisille heidän näyttävän surulliselta, vaan kysäse suoraan, että ‘hei mikä fiilis?’. Tällöin vältyt siltä tilanteelta että toinen saattaa jäädä miettimään omaa ulkonköä jolla lähettää eri signaalin kun mitä itse on ajatellut lähettävänsä ja asiasta saattaa tulla päänvaiva. Välttele myös kommentoimasta ihmisen ulkonäköä tai tekoja, jos hän ei sinulta sitä erikseen kysy. Jos sinulta mielipidettä asiaan kysytään, voit puhua, mutta edelleen välttäen negatiivisien sanojen käyttöä.

Jos joku on pahoittanut mielesi, ei sinun pidä sen jälkeen pitää viikkojen taukoa ja odottaa että hän pyytää anteeksi jostain sellaisesta mistä hän ei edes ole tietoinen. Kerro hänelle suoraan mitä on tapahtunut. Niin kauan kun pidät asioita sisälläsi, ei tule sinun oma olosi helpottumaan.

Sinulla on oikeus nauraa, itkeä, tuntea pahaa ja hyvää oloa siinä samalla kun sanoa asioita mitkä ovat olleet tunteesi seuraukset toisen tekemisistä. Koskaan ei pidä painaa päätä tyynyyn ja jutella itseksesi peiton alla. Myöskin se, jos et sano ääneen asioita, saattaa johtaa siihen, että olet umpikujassa, koska se mitä mielessäni pyörii ei ole toisen tietoisuudessasi.

Omasta elämästäni voin sanoa esimerkkinä että elin pitkään suhteessa jossa koin etten voinut mitään sanoa, ilman että toinen osapuoli syytti minua heti riidan haastamisesta. Se loi minulle lopuksi sen tunteen, etten voinut puhua enää mistään ääneen. Hakeuduin terapiaan jossa sain puhua suuni puhtaaksi ja itkeä itkut ilman että ympärilläni huokailtiin. Siitä suhteesta vuosien päästä opin yhden asian, puhua pitää aina ja ymmärtää se, että kuulija ei välttämättä tule vastaanottamaan asiaasi siten miten sinä sen haluat tuoda esille, mutta se ei saisi olla este puhumiselle. Opin myös sen, että kaikissa perheissä ei olla totuttu puhumaan suoraan, avoimesti saati rehellisesti ja siksipä ihmiset jotka sellaisissa perheissä ovat kasvaneet, eivät ymmärrä että se on ihan ookoo puhua siltä miltä susta tuntuu. Tähän on mielestäni tultava maailmassa muutos ja kaikkien on puhuttava ääneen tuntemuksistaan.

Antaminen tekee yhtä onnelliseksi kuin ottaminen. 

Olen usein kuullut ihmisten sanoneen, että ei pidä ottaa jos ei voi antaa. Olen itse eri mieltä. Vuonna 2014, kun juoksin Utahissa ultran, en ollut varustautunut reissuun oikein, eikä minulla ollut lamppua minkä varassa juosta kun aurinko laski ja olimme sysipimeässä. Sillä reitillä eräs juoksija antoi  minulle hänen ylimääräisen otsalampun ilman että minä pystyin antamaan hänelle muuta kuin kiitos-sanan. Tämä mies antoi ilman ottamista. Se on pyyteetöntä hyvyyttä. Se on juurikin sitä oikeata hyvyyttä joka tekee meidät onnelliseksi. En siis itse voinut antaa tälle juoksijalle mitään takaisin, mutta pystyin laittamaan hyvän kiertämään ja kun törmäsin ihmiseen joka oli tarvinut otsalamppua, annoin tämän saman Utahissa saaneeni lampun hänelle. Hyvän asian eteenpäin laittaminen on myös kiitollisuuden tuntemista.

Antakaa elämässänne tavaroita eteenpäin niitä eniten tarvitseville. Uskon että sinullakin löytyy kotoota jotain sellaista mitä et tarvitse, mutta jonka saaminen tekee jonkun toisen onnelliseksi.

Me voimme myös antaa muutakin kuin materiaalia. Voimme antaa hyvän olon. Voimme hymyillä, halata, nähdä ja olla toisemme seurassa aivan täysin ilmaiseksi. Se ei maksa kuin omaa vaivaa ja aikaa.

Eilen minulla oli onni saada vegaaniruoka lennolla johon unohdin sen tilata. Onnelliseksi minut teki myös se, että kiitoksen lisäksi minulla oli suklaata jonka annoin lentoemolle, koska hän järjesti minulle aterian.

Tänään minulle on onni kirjoittaa teille tämä blogi ja antaa mansikkajugurttia ja vettä kulkukoiralle joka hakeutui majoitukseni oven eteen.

20151107_123803_HDR~2

Onnellisuus on myös ihmiset.

Olkaa siis onnellisia kaikista niistä ihmisistä jotka ovat elämässänne käyneet ja jotka ovat tulleet jäädäkseen. Onni on omistaa ihmisiä joita kiinnostaa sinun aikasi, nimittäin se on kaikista asioista kalleinta mitä meillä on. Tästäpä syystä, älä myös vie toisen aikaa jos se ei sinulle merkitse, koska se on toiselle arvoikkainta mitä hän sinulle antaa. Haluan vain siis muistuttaa kaikkia siitä, että aika on kultaakin arvokkaampi asia ja että kun se menee, sitä ei saa takaisin. Mitkään maailman miljoonat eivät elämässäsi tuo sinulle sitä aikaa takaisin jonka käytit rehkimiseen töissä ja jätit perheesi ja ystäväsi sivuun.

Onnellisuus on omistaa ihmisiä joille voi minä hetkenä hyvänsä soittaa tai lähteä käymään kylässä. Niitä kutsutaan läheisiksi.

Mikä kaikki on minulle onnea? 

Yksinkertaisesti kaikki mitä minun elämässäni on, on onni elämässäni. Olen kiitollinen ihmisten avusta ja ajasta. Olen kiitollinen opetuksista. Olen kiitollinen työpaikoista ja mahdollisuuksista nähdä niin kotimaatani kuin ulkomaita. Onni on tulla kotiin ja tuntea että minulla on paikka jossa voin levätä ulkomaailmalta. Onni on omistaa elämässä ihmisiä joille voi koska vain soittaa ja sanoa ‘Rakastan’. Onnellisuus on myös kiitollisuutta ja vain kiitollisuus vie onnellisuuteen. Kiitollinen olen myös siitä, että minulla on mahdollisuus olla kiitollinen ja näyttää se omilla teoillani.

Minulle onni oli eilen nähdä sateenkaaren värisen seinän ja portin lastentarhan kodissa. On siis todellakin onni nähdä värejä elämässä ja tehdä muidenkin elämästä värikkäämpää.

Luokaa onnellisuutta kaikkialla missä liikuttekaan.

905738_10204640874324367_2197040048777182691_o

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *