Ihana viikonloppu

Heipparallaa!

Viikonloppu oli kyllä ekaa kertaa aikoihin tapahtumarikas ja täynnä uusia kokemuksia.

Ensimmäisenä voisi listata parisuhteen alkamisen Jonnen kanssa. Tiedän kaiken tapahtuneen nopeasti, mutta ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu, että tää on se ihminen, kenet haluan. Tää on mun sielun ihminen aidosti. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan vastaavaa. Myönnän hypänneeni pariin aikaisempaan suhteeseen aivan vääristä syistä. Toisessa vakuutin itselleni olevani valmis, toiseen lähdin ehkä asenteella, että eipä tässä parempaakaan tekemistä nyt ole. En ole koskaan ollut tunteiden tasolla nopeasti syttyvä, usein jopa kylmä ja etäinen. Myös epäonnistumiset ja pettymys aiemmissa suhteissa saivat ajattelemaan, että tuskin koskaan pystyn ylipäätään kiinnostumaan kenestäkään, saati antamaan suhteelle mitään. Ennen tätä.

En ole koskaan uskonut tällaisiin tunteisiin, ennen kuin se sattui omalle kohdalle. Tuli ihminen, jota ikävöi ennen kuin edes oli tavannut. Tuli ihminen, joka tuntui tutulle jo ensimmäisestä tapaamisesta. Tuli ihminen, jonka kanssa oli luontevaa olla samantien. Ihminen, jonka kanssa natsaa 200%, hyvä kun ei olla synkronoitu jo aivoja keskenämme. Kuulostaa varmaan ihan hullulle, mutta siltä tämä myös tuntuu.

Joskus tällaisissa tilanteissa on feidattava ihmisiä ja tämä asia on tuntunut katkeroittavan joitain. On täysin luonnollista, että on elämää ennen parisuhdetta. Henkilökohtaisesti ajattelen, että on aivan sama, kuinka paljon sutinaa on ollut. Se ei kuulu minulle. Vain se kuuluu mitä tapahtuu siitä päivästä eteenpäin, kun me sovitaan, että ollaan vain toistemme. Monien kanssa voi olla jotain “juttua”, mutta silloin, kun vastaan tulee jotain tällaista mitä nyt tuli on kaikki muu aika merkityksetöntä. Joku joutuu aina pettymään. Harmi. Sitä on aikuisen ihmisen elämä. Sitä ei mielestäni kannata ottaa henkilökohtaisesti, koska ei kaikkien ihmisten kanssa voi kemiat pelata, tai mielenkiinto herätä. Negatiivisuus on muutenkin asia, mitä pyrin itse pitämään elämästäni mahdollisimman kaukana. En koskaan voisi itse tuhlata aikaa ja energiaa katkeroitumiseen. Nenä pystyyn ja eteenpäin!

Vaikka lasit onkin nyt melkoisen vaaleanpunaiset ja tässä suurin piirtein oksennetaan sateenkaaria, en silti ole täysin kadottanut inhorealistisuuttani. Mahdollisuus kaiken pieleen menemiseen on aina olemassa, mutta minä aion tehdä kaikkeni, että tää onnistuu. Tämä ihminen on riskin arvoinen. Tämän ihmisen kanssa olen ihan valmis hyppäämään tuntemattomaan. Jokainen hetki, jonka saan tämän ihmisen kanssa viettää on kullan arvoista.

Jottei menisi ihan pelkäksi siirapiksi koko homma niin kerrotaanpa vähän viikonlopusta.

Perjantaina pääsin katsomaan Titta nimisen artistin keikkaa, jonka bändissä Jonne soittaa. Olin aiemmin kuullut pari Titan biisiä, mutten koskaan nähnyt livenä. Oli kyllä ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Todella räiskyvä ja hauska esiintyminen. Biisin, joka on soinut perjantaista lähtien päässä, pääset kuulemaan tuosta youtubevideosta.

Lauantaina pääsinkin sitten todistamaan toisenlaista musiikkigenreä livenä, nimittäin jazzia. Jonne soittaa siis sitäkin. Jos olen ihan rehellinen niin jazz ei auennut minulle ainakaan vielä. Mutta ihan loistavaa sitä oli seurata ja kuunnella paikanpäällä bändin soittamana. Tykkäsin.

Sunnuntai meni siivoillessa ja levätessä, sekä kävin toki treenaamassa vähän pakaroita kesäkondikseen. Ilma oli kyllä aika mielenkiintoinen tänään, mutta onneksi aurinkoakin saatiin. Kesä tulee vielä!

Nyt painelen nukkumaan, sillä huomenna on taas uusi viikko ja uudet kujeet!

Rakkautta ja onnea kaikille!

<3: Minttu

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *