Onko ylimielistä valita, keneen haluaa aikaansa kuluttaa?

Hei taas pitkästä aikaa ja pahoittelut, ettei hetkeen ole mitään kuulunut. Mitään turhia selityksiä en ala keksimään, yksinkertaisuudessaan töissä ollut ihan älytön kiire ja aivot on olleet lamaantuneena niin, ettei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sanaakaan. Olen monta kertaa aloittanut, mutten ole onnistunut keksimään mitään. Siispä parempi olla kirjoittamatta. Sen verran luova ihminen olen, että vaikka kakkaa on tullut suollettua niin muuten vaan en ala blogiin kirjoittamaan. Yritän jatkoa ajatellen kirjoittaa varastoon aiheita, jotka julkaista blogissa, jos inspiraatio vielä katoaa.

Itse aiheeseen:

Kuten otsikko osaa kertoa, aihe kertoo tällä kertaa itseeni kohdistuneista syytöksistä, onneksi tosin vain sosiaalisessa mediassa. Snäpissä ja instagramissa on nykyään ihan äärimmäisen helppo lähestyä ihmisiä. Meitä on moneen junaan ja toisille tuntuu olevan jotenkin vaikeaa hyväksyä ihmisten erilaisuus. Minun mielipiteeni sattuu olemaan se, että jos minulla on miesystävä niin miksi haluaisin keskustella snäpissä tuntemattomien miesten kanssa? Eli jos joku lähestyy minua tyylillä “Mitä kuuluu?” niin ei minua kiinnosta keskustella sellaisen ihmisen kanssa. Se mitä minulle kuuluu selviää siitä minun tarinasta, jos on selvitäkseen. Yleensä en siis vastaa niihin, tai instagramin viesteihin. En halua jutella niitä näitä, enkä myöskään antaa missään tapauksessa väärää kuvaa siitä, että joku olettaisi vaihteeksi perus ystävällisyyden tarkoittavan kiinnostusta.

No ihan hetki sitten, kun käytin kaikkien ajan säästämiseksi tätä samaa taktiikkaa, alettiin minua haukkumaan ylimieliseksi rikkaan perheen lapseksi, joka on tottunut saamaan kaiken, mitä haluaa. Tässä kohtaa on vissiin hyvä todeta, että olen itseasiassa yh-äidin kasvatti itä-helsingin lähiöstä. Ja vaikka isäpuolikin astui kuvioihin, ei meillä raha puussa kasvanut. En kyllä muutenkaan ymmärrä koko pointtia miksi alkaa haukkumaan, vaikka koitin kohteliaasti selittää minkä takia en halua, tai minua ei kiinnosta keskustella.

Sitten toisaalta onko sillä lopulta väliä oletko sinä jonkun ihmisen mielestä kusipää, joka sinua ei tunne? Jos hän on muodostanut mielipiteensä sen perusteella, ettei itse kunnioita sinun ajatusmaailmaasi niin voitko siinä tilanteessa kauheasti mitään? Et. Joten aikalailla sama, mitä joku muu sanoo. Sinä olet sinä. Saat olla kusipää niille, kenelle olet. Vain lähimmäiset, perhe, ystävät ja rakkaimmat, ne joilla oikeasti on väliä, saavat nähdä sussa kaiken syvimmän hyvyyden, koska he rakastavat sua ja kaikkia virheitäkin sinussa, joten he myös ansaitsee sen hyvän. Random äijä snäpissä? Nah, f*ck it.. Or not..

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ihmisille pitäisi oletuksena olla ilkeä, tai että pitäisi kohdella huonosti. Se, että jättää tuntemattoman henkilön viestiin vastaamatta ei ole epäkohteliasta, tai ilkeää. Se on tietyn lainen vastaus sekin. Se pitäisi osata tulkita oikein. Ajattelen myös, että eikö ole sen vertaa itsekunnioitusta, ettei vaan osaa jättää rauhaan ihmistä, jota sinun asia ei kiinosta. Itsellä nousee tassut pystyyn hyvin äkkiä, jos kommunikointi on yksipuolista oli kyse mistä tahansa ihmissuhteesta. En tuhlaa aikaa ihmiseen, joka ei anna mitään takaisin.

©Kiia-Bettina Haikola

Onneksi somessa on ihan erilaisin aloituksin saatu myös ihan hedelmällistä keskustelua myös miespuolisten kanssa ilman sen ihmeempiä taka-ajatuksia, eli en minä myöskään jokaista tyrmää. Fiksuihin ja asiallisiin juttuihin vastaan minäkin, jos joku vaikka kommentoi jotain mun jakamaa asiaa. Se on asia erikseen.

Tästä pääsen summaamaan oman mielipiteeni:

Me ei olla ylimielisiä, me eletään jokainen vain itsellemme ja vastataan vain itsellemme.

<3: Minttu

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *