OLD SOUL TRAPPED IN A YOUNG BODY?

Olen sellainen, että vaan yksinkertaisesti rakastan kaikkea ’old schoolia’ ja ihannoin kaikkea vähän historiallisempaa. Tai ainakin asioita, joissa on enemmän kuin pintaa, asioita, joilla on sielu ja syvempi merkitys, asioita, joissa on kerroksia ja mystiikkaa.

  • aikaa, jolloin täytyi oikeasti nähdä ihmisiä pitääkseen heihin yhteyttä.
  • aikaa, jolloin täytyi nähdä vähän enemmän vaivaa asioiden eteen; kun kaikki ei ollut saatavilla puhelimen avulla tai sen välityksellä.
  • kunnon leidityyliä, puhumattakaan herrasmiehistä, ja niihin yhdistettävästä käytöstavasta.
  • kirjeitä, kukkia, kynttilöitä, kirjoja, erikoisliikkeitä, käsityönä tehtyjä tuotteita.
  • aikaa, jolloin romantiikka ei ollut kornia.
  • katsoa tähtiä, taivasta tai merta, kuunnella sateen ropinaa tai ihmetellä luontoa.
  • unelmoida, puhua unelmista ja haaveilla.
  • keskustella pitkään ja syvällisemmistä asioista.
  • nähdä, kuulla ja kokea taidetta.
  • valitsisin koska vaan mieluummin pienen intiimin akustisen live musiikin kuin festarit tai konsertin.
  • rakastan kuunnella klassista musiikkia, ja erilaisia akustisia kitara ja sellokappaleita.
  • valitsisin koska tahansa mieluummin seurallisen keskustelun kuin bileillan.

No siinä osa niistä asioista, joista pidän. Rakastan muutenkin yleisesti kaikkea kulttuuriin, historiaan ja taiteeseen liittyvää. Joskus, kun kerroin näistä asioista, joku sanoi mulle, että nainen sä olet vanha sielu. Ja se ei jäänyt siihen kertaan, kun kuulen siitä, että mulla on vanha sielu…

Joskus kuitenkin tällaisena vanhojen aikojen ihannoijana tai vanhana sieluna tuntuu, ettei aina ihan ymmärrä tätä nykymaailman menoa. Varsinkin, kun puhutaan ihmissuhteista. No ainahan varmasti ihmissuhteissa on olleet omat haasteensa, mutta musta tuntuu, että nykyaikana menettää yhteyden, sen aidon yhteyden ihmisiin, koska turvaudutaan aina puhelimeen ja sosiaaliseen mediaan. Mietinkin usein, että olisi aika huikeaa, että hetkeksi puhelimet tai somepalvelut lakkaisivat toimimasta, pitäisi oikeasti nähdä kasvotusten enemmän ihmisiä. Uskon, että silloin kohtaamisista ihmisten kanssa tulisi merkityksellisempiä.

Mietitäänpäs hetki, eroa niiden välillä, että vaihdat kaverin kanssa kuulumiset viesteillä, tai näette kasvotusten, mutta some on läsnä verrattuna siihen, että näet ystävääsi ilman somen läsnäoloa. Tai verrattuna siihen, että et voisi ylläpitää yhteyttä ihmisiin somen tai puhelimen avulla, silloin kun näette, voitte vaihtaa kuulumiset. Olisihan ihmisten läsnäololla silloin paljon suurempi merkitys. Koska musta ainakin itsestä tuntuu siltä, että vaikka somen välityksellä juttelet kavereille, kommentoit tai tykkäilet kaverien kuvista päivittäin, eli olet yhteydessä aika paljonkin heidän kanssaan, ei se millään vastaa samaa asiaa kuin se, että näet jotain ihmistä kasvotusten. Vaikka me ollaan koko ajan yhteydessä somen välityksellä, niin onko meillä silti oikea aito yhteys ihmisiin?

Toinen asia, mikä välillä ihmetyttää, on se, miten vaikeaa voi joskus olla löytää ihminen, jolle voisi puhua syvällisemmistä asioista. Ilman, että se olisi outoa. Mä en oikeastaan muutenkaan ole ollut minkään ’small talkin’ ystävä, vaikka kyllä sekin luonnistuu tarvittaessa, mutta ei se mun lempijuttuihin kuulu. Paljon miellyttävämpää mulle on luoda ihmisiin syvällisempi kontakti, keskustella, nähdä ihmisten sisäinen minä, ja sen kauneus. Se myös jotenkin inspiroi mua itseäni todella paljon.

Mutta ehkä mä olen vain vanha sielu nuoressa vartalossani. Kysymys siis sinulle, tuntuuko susta koskaan samalta, koetko samoja asioita?

ps. I can come and watch the rain with you!

facebooktwittergoogle_plusmail

Yksi kommentti “OLD SOUL TRAPPED IN A YOUNG BODY?

  • 17.12.2018 klo 21:27
    Kestolinkki

    Tuo mitä kuvailit, niin on menetetty voimavara- eteenkin täällä Suomessa. Helppo yhtyä tekstiisi, koska old-schoolista on lähdetty moneenkeen asiaan tai pikemminkin se on ollut se, josta on lähdetty rakentamaan ja kehittämään kulttuuria, työmoraalia, musiikkia.

    Valitettavasti old school on unohdettu, monessakin mielessä. Itse tosin taidan olla “yksi harvoista”, joka kunnioittaa vanhoja arvoja..koska kannan itsessäni niitä tapoja 🙂 .

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *