TARINA SIITÄ, KUN EN ENÄÄ TIENNYT KUKA OLEN

Tänään on ollut ihanan luova, rento ja tekemisen täyteinen sunnuntai. Aloin kuitenkin muistelemaan aikaa reilu puoli vuotta taaksepäin, kun kaikki ei ollut ihan ruusuilla tanssimista..

 

Noin 7 kuukautta sitten kirjoitin alla olevan tekstin. Oli maaliskuu, ja olin tehnyt päätökseni muuttaa pois kaupungista, jossa asuin silloin. Olin ilmoittanut, että haluan lopettaa työni. Olin päättänyt, että elämä on liian arvokasta elää sumussa. Tuohon aikaan minulla oli todettu vakava loppuun palaminen ja stressi. Kyseinen aika on edelleen aika sumuista, kun muistelen sitä. Päätös ’lopettaa kaikki’ ja aloittaa alusta vahvistui, kun olin pitkän sairastelun jälkeen sydänfilmissä. Olin kärsinyt jo useamman kuukauden ajan monista oireista, jotka johtuivat stressistä. En nukkunut kunnolla, voin pahoin jatkuvasti fyysisesti ja henkisesti, ympäri kehoani oli jatkuvasti ihottumaa, sain paniikkikohtauksia, olin kiukkuinen, surullinen ja väsynyt. Sairastelin jatkuvasti ja minulla oli noin puolen vuoden ajan koko ajan jokin tulehdus kehossani. En jaksanut tehdä mitään ylimääräistä ja arkiset asiatkin tuntuivat todella ylivoimaisilta. En enää ollut varma kuka olen, mitä haluan, tai mistä esimerkiksi pidän. Olin hukannut itseni kiireen, stressin ja suorittamisen keskellä. En voinut kovin hyvin. Viimeisen flunssan yhteydessä jouduin siis sydänfilmiin, jossa todettiin, että sydämeni oli rasittunut. Tällöin päätin, että on aika muuttaa elämää ja olla taas iloinen, energinen ja onnellinen.

 

Sen enempää syitä loppuun palamiselle en osaa avata, mutta uskon sen olevan monen asian summa. Liikaa töitä, opiskelut loppusuoralla, paljon treeniä, liikaa vastuuta monesta asiasta, sekä aiemmat koettelemukset henkilökohtaisessa elämässä. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, ja päiväni olivat aamu kuudesta yömyöhään. Aamuisin treenasin, menin kouluun ja koulusta suoraan töihin. Päivät alkoivat kuuden aikaan aamulla ja päättyivät illalla 00-01 välillä. Viikonloput olin töissä melkein aina, ja sunnuntaisin tein kaikki rästiin jääneet tehtävät. Kun ei ollut koulua olin töissä, myös lomat.

 

” There must be some kind of way out of here…..There’s too much confusion now I can’t get no relief.” -All along the watchtower-

 

”Lainaus kappaleen sanoista, johtunee siitä, että kyseinen kappale Tom Ellisin esittämä on soinut viime aikoina repeatilla. Ja syy miksi, kyseinen kappale on jäänyt mieleen, on samaistuminen kyseiseen kohtaan sanoituksissa.

 

Tilanne on tosin toisenlainen nyt, kun olen vapauttanut itseni niistä kahleista, jotka aiheuttivat loppuun palamiseni. En syytä siitä ketään muuta kuin itseäni ja itseäni. Mutta koska mennyt on mennyttä, nyt on aika alkaa etsimään sitä elämää, joka on ollut kadoksissa minulta kauan. Tai olenhan minä elänyt, mutta harmaassa sumussa sen suuria tiedostamatta, miettien vain, että tätäkö se sitten vain on? En halua kirjoituksellani aiheuttaa mielipahaa kenellekään, ja tiedostan sen, että elän parempaa elämää kuin jokin osa maapallolla. Onhan minulla asunto, auto, harrastuksia ja työ (nykyään jonkinlainen myös), sekä olen terve omilla jaloilla kävelevä nuori ihminen. Mutta siksi juuri haluan ottaa kaiken irti siitä, mikä minulla on hallussani ja mihin olen kykenevä. Miksi en ottaisi? En halua olla epäkiitollinen elämälle ja mahdollisuuksille, jotka ovat aivan nenäni edessä, tai ainakin jossain, toivottavasti.

 

Ilman pidempiä puheita, tästä alkaa minun matkani kohti unelmia, kohti ajatuksella toimimista, intohimon etsimistä, kohti elämää joka sisältää värejä. En tiedä minne olen menossa, mutta ainakin matkani on alkanut. Haluan löytää itseni, jonka kadotin, ja suunnata kohti uutta.”

 

7 kuukautta sitten kirjoittamani teksti on hetkeltä, kun olin irtisanonut asuntoni, irtisanoutunut töistä, ja päättänyt alkaa etsimään uutta sisältöä elämääni. Ja niinhän minä tein. Muutin takaisin kotikaupunkiini perheeni luokse, hain uudestaan korkeakouluun, sekä Fitnessmalli 2018 kilpailuun. Päätin laittaa itseni, hyvinvointini ja onneni etusijalle. Koin huonoa omaatuntoa pitkään siitä, että luovutin, enkä jaksanut. Kotiin muuttamisen jälkeen elin aika hiljaiseloa. Loppu kevät ja kesä menivätkin suurimmaksi osaksi nukkuessa, syödessä, ja varovasti urheillessa. Pyrin hoitamaan stressistä aiheutuneita vaurioita ja keskityin itseeni. Täytyy sanoa, että oloni oli silloin todella tyhjä, mutta huojentunut. Nykyään olen jo paljon lähempänä sitä, kuka olen ollut, mutta entistä tärkeämpää, että olen kulkemassa siihen suuntaan, mitä haluaisin olla!

 

”Meillä kaikilla on kaksi elämää, toinen niistä alkaa, kun tajuamme, että meillä on vain yksi.” -Tuntematon-

 

Kun sain jätettyä kaiken taakseni, ja muutin kotikaupunkiini, muistan, kuinka ensimmäiset viikot vain nukuin ja mietin, että mitä minä nyt teen. Onnekseni olin sen verran rohkea, että uskalsin tosiaan hakea uudestaan kouluun ja kilpailuun mukaan. Pikkuhiljaa kesän mittaa siis tulevaisuus alkoi jälleen rakentua, ja minä paranin päivä päivältä. Monesti kesän aikani kyllä meinasin menettää jo uskoni, että en löydäkään mitään uutta, ja jään työttömäksi täysin. Sisimmässäni kuitenkin tiesin, ja luotin siihen, että löydän paikkani, kun aika on oikea.

 

Halusin kirjoittaa yhden osan tarinastani nyt, sillä on parempi ymmärtää ihmistä, kun tietää myös, mitä hänen menneisyydessään on ollut. Menneisyys on muokannut meistä jokaisesta sellaisen kuin tänään olemme. Tärkeämpää on kuitenkin olla tässä ja nyt, ja katsoa tulevaisuuteen. Tämä on yksi ajanjakso elämästäni, joka muutti minua paljon. Kasvoin henkisesti hyvinkin paljon, opin itsestäni, ja silmäni avautuivat. Ymmärsin paremmin, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja arvokkaita. Ja miten mitään ei voi pitää itsestään selvyytenä. Onnellisuus pitää olla tässä ja nyt, eikä sitten kun….

Se miksi haluan tuoda julki loppuun palamiseni, on se, että haluan toimia esimerkkinä kaikille, jotka kokevat samoja asioita. Jos voin mitenkään auttaa jotain tai estää jotakuta palamasta loppuun olen kiitollinen, sillä en halua kenenkään uida syvissä vesissä, ja menettää terveytensä stressin takia. Haluan myös toimia esimerkkinä siitä, miten on oikeasti mahdollista muuttaa elämäänsä, jos vain tahtoo.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin, olen onnellinen, löytänyt itseni, ja tiedän kulkevani oikeaan suuntaan!

 

Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea!

-Rosa

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *