Tuomittu

Oon lähes koko aikuisikäni ollut ihminen joka elää itselleen. Joka elää itseään toteuttaen. Tehden asioita jotka saavat minut Itseni tyytyväiseksi ja onnelliseksi. Eläen tavalla johon Itse olen tyytyväinen. Uskaltaen toteuttaa asioita jotka minua kiehtovat vaikka muut ne tuomitsisi.

 

Kun olin teini-ikäinen/nuoriaikuinen elin paljon sen mukaan mitä muut halusivat. Miten muut odottivat minun elävän. Tehden asioita joita muut halusivat tai näkivät mun parhaakseni. Olinko itse onnellinen? En. Kadotin itseni siinä matkalla ja koin ettei elämäni ollut hallussani. Tämä johti siihen että ajauduin hallitsemaan sitä ainoaa asiaa jota pystyin; ruokailujani ja treenejäni. Kyllä; minusta tuli syömishäiriöinen.

Tie parantumiseen oli vaikea ja raskas. Itseinhosta sekä alemmuudentunteesta eroon pääseminen oli vaikeaa. Mutta tein sen. Olen ylpeä siitä matkasta jonka kuljin ja siitä että se muokkasi mua vahvemmaksi ja loi uskoa siihen että mun tulee elää elämäni Minulle Itselleni. Siitä lähtien olen näin tehnyt. Nykyään olen vahva, hyvän itseluottamuksen sekä elämänviisauden omaava nainen. Koen etten ole täydellinen mutta rakastan itseäni siltikin just näin. Olen toteuttanut itseäni monella tavoin, yksi niistä  mm. kisaaminen.

 

Surullisinta on se että minut Tuomitsevat ihmiset ovat joko minun läheisiäni tai vieraita jotka eivät minua ole koskaan tavanneet. Kun muistelen ajassa taaksepäin, He ovat olleet aina siinä. Juurikin ne läheiset jotka ohjasivat elämääni. Ne jotka mut parhaiten tuntevat…. vai tuntevatko? Silloin kun taistelin syömishäiriön kanssa, minua syyllistettiin siitä miksi rääkkään itseäni niin ja miksi aiheutan muille huolta sillä. Se kertoo jo jotain, eikö?

 

Nyt taas kun olen vahva, terve ja teen mitä haluan niin lähes kaikki mitä teen on väärin. Koska en ajattele muita ensin ja toimi heidän halunsa mukaan. Kyllä…minun kuuluisi siis ensin kysellä läheisiltäni Mitä he haluavat minun tekevän tai pahoittavatko he mielensä jostain mitä teen vaikkei mikään heihin liittyisi MITENKÄÄN!!

WHO ARE YOU TO JUDGE ME?

Se on surullista. Tajuan et nää ihmiset on niitä jotka haluasivat itse uskaltaa kokea ja toteuttaa itseään. Mut eivät joko uskalla koska häpeävät itseään tai koska pelkäävät mitä muut ovat mieltä. Niin…eikö olekin surkuhupaisaa?! Kerrottakoot  suoraan et kävin kuvauksissa upean ja ammattitaitoisen kuvaajan pyynnöstä. Otimme upeita boudoir-otoksia joista olin ylpeä. Mutta mutta… Jos niissä olisi ollut vieras nainen vaikka ulkomailta ni kuvat olisivat olleet kauniita kuvia. Mutta kun se olin Minä, heidän tuntema persoona joka niissä olin ni ne olivat suoraan saatanasta, pakanallisia ja riettautta pursuavia irstaita kuvia. Tämän myötä arvostukseni Heidän silmissään väheni. Onneksi mulla kotona seisoo kuitenkin vahva tuki!❤

Mutta… teille tuomitsijoille sanon vain tämän kuvan vastaukseksi:

 

Ei mulla muuta. Peace. Ps…jos haluutte nähdä lisää irstaita otoksia ni ottakaa mun IG @ruut_ven seurantaan!!

facebooktwittergoogle_plusmail

2 kommenttia “Tuomittu

  • 5.2.2018 klo 09:03
    Kestolinkki

    “Kun olin teini-ikäinen/nuoriaikuinen elin paljon sen mukaan mitä muut halusivat. ”

    Näinkö todella asiat olivat? Siksikö ryyppäsit, kun muut halusivat?

    Ja tuohon viimeiseen lainaukseen sanon sen, että tällä postauksella tuomitset myös itse lähimmäisiäsi….

    Reply
  • 21.8.2018 klo 10:10
    Kestolinkki

    Olet kyllä uskomattoman itsekäs ämmä. Ensinnäkin syytät muita omista valinnoistasi ja tuomitset muiden toiminnan. Puhut omasta itsevarmuudestasi ja poseeraat silikonitissit ja huulet törröllään. Itsevarmoilla ihmisillä ei ole tarvetta syytellä muita. Olet vieläpä rasisti.

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *