Miss Helsinki kusetus?

Joopa joo just sitä.

Mun keskeyttäessä kilpailun moni varmasti ensimmäisenä ajatteli pahinta ja kelas et kuliseissa kiehuu ja on draamaa.  Yleinen oletus.

Ehkäpä myöskin valitettavasti jotkut saattoi jopa toivoakin jotain herkullisia juoruja.

Mulla tosin EI OLE sellaisia antaa.

Aijon rehellisesti nyt kertoa miks hain kilpailuun, millasta siellä oli ja miksi mä päädyin keskeyttämään kilpailun omalta osaltani aika loppu metreillä.

Rehellisesti sanottuna. En ollu koskaan ajatellut hakevani kauneuskilpailuihin. Enkä ole edes koskaan seurannut niitä aktiivisesti.

Kuitenkin viime vuoden alkupuolella mietin kovasti, että hakisin johonkin kilpailuun mukaan. Mietin pitkään fitnessmalli ja miss helsinki kilpailun väliltä. Tiesin, että tänävuonna Rosanna on kilpailun omistaja. Oon aina pitänyt Rosannaa hyvänä tyyppinä ja Rosanna oli myös yksi iso syy miksi tunsin, että voisin hakea mukaan ja se tuntui todella hyvältä ajatukselta. Lisäksi tän vuoden voittajaksi haetaan tyyppiä joka omaa persoonaa. Kyse ei siis ole vaan kauneuskilpailusta vaan persoonasta.

Päädyin hakemaan Miss Helsinki – kilpailuun ja oikeastaan Rosanna myös ehdotti hakemaan mukaan. Mietin parisen viikkoa ja…

Hain kilpailuun mukaan maaliskuussa 2018 ja toukokuussa pääsin castingeille haastatteluun.

Tää oli jännittävää, koska en oo koskaan ollu vastaavassa tilanteessa. Alusvaatteet ja korkkarit jalassa seisomassa tuomariston edessä. Kertomassa itsestäni ja perustelemassa miksi minut kannattais valita. Ei se kuitenkaan niin paha ollu, selvisin siitä.

Heinäkuussa oli seuraava vaihe. Se oli Wanhalla ylioppilas talolla jossa oli minä ja yhdeksän muuta tyttöä kilpailemassa semifiinali paikoista. Sillä kerralla kymmenestä tytöistä karsittiin viisi tyttöä jatkoon.

Tää päivä oli tosi pitkä ja väsyttävä, mutta tosi hauska ja erinlainen. Jolloin mulla oli tosi hyvä fiilis kaikesta. Ja pääsinkin jatkoon.

Kesä meni nopeasti ja elokuussa oli tiedossa vielä viimeinen karsinta.  Silloin viidestätoista tytöstä karsittiin vielä semifiinaleissa kymmenikkö.

Päätös tehtiin siellä aika pitkälti haastattelun perusteella.  Jännitys oli käsin kosketeltava, koska jokainen tyttö halusi lunastaa paikkansa tässä kilpailussa. Pakko myöntää, että omalla kohdallani.

Mietin jo tuona päivänä, että: “Haluanko mä tätä oikeasti? Haluunko mä tätä yhtä paljon kun neljästoista muuta tyttöä tässä huoneessa? Ansaitsenko mä paikkani tässä? Kuuluuko mun päästä finaaliin?”

Harkitsin jopa sanovani haastattelussa, että: ” Älkää valitko mua.”

Suurin syy tähän ehkä oli se, että yksinkertaisesti en osannut asettaa itseäni “Miss Helsinki” titteliin.

Toisaalta kerroin tän myös viimeisessä haastattelussa tuomareille. Sanoin, että en nää itseäni Miss Helsinkinä. En ajattele olevani Miss Helsinki. Se mihin kuitenkin uskoin ja uskon itsessä on mun persoona. Luotin siihen, että olen erinlainen ja tiedän et mulla on siinä annettavaa. En todellakaan antanut juurikaan yhtään mitään itsestäni haastattelussa ja ihmettelinkin miksi edes mut valittiin.

Mua ei sinänsä edes jännittänyt tuo haastattelu. Ehkä siksi, että tiedostin sen, että vaikka en pääsisi mukaan niin olisin silti onnellinen. Ehkä en halunnu kilpailua tarpeeksi, että olisin antanut sille kaikkeni ja taistellut täysiä. EDES TOSSA VAIHEESSA, kun kilpailu ei ollut edes alkanut. Kuitenkin takaraivossa mulla oli samaan aikaan ajatus, että tää kilpailu vois olla oikea suunta mulle.

Tässä esim. postaus jonka jain mun instagrammiin jo heinäkuussa.

“Tällä hetkellä oon onnellinen, siks mietin miks ees haen mukaan tohon kilpailuun. Mut jotenkin uskon siihen, hävisin tai voitin.”

Noh, mut valittiin kuitenkin yhdeksi finalistiksi. Olin tästä innoissani silti, koska olihan se nyt siistiä. Olin lunastunu vihdoin oman paikkani finaalissa. Matka oli ollu jo pitkä. Joka alkoi tosissaan toukokuussa käytännössä. Tässä vaiheessa tiesin, että olen mukana ja enään ei tarvi jännittää sitä.  Sen jälkeen mulla oli mahdollisuus antaa itsestäni 100% kilpailulle ja näyttää se miksi mun pitäis voittaa.

Sepä se onkin. Meille jokaiselle annetaan samat avaimet ja mahdollisuus luoda itseään kilpailussa. Jos oikeasti haluaa voittaa, sillon myös panostaa ja antaa kaikkensa sille. Mä en pystyny enkä halunnutkaan loppujen lopuksi. Olin kyl aktiivinen, mutta olisin voinu olla paljon enemmänkin.

Ensimmäinen viikko meni tosi nopeesti, kun otettiin julkistus kuvia medialle eikä saatu vielä kertoa, että ollaan päästä jatkoon.

Miss Helsinki – Youtube kanavalla enemmän kurkkausta kulisseihin ja siihen hetkeen ku ei saatu vielä kertoa asiasta muille.

Videon takana huippu Juho Tirkkonen ! <3

Olin vielä silloinki ihan fiiliksissä, että kuinka huippua olla mukana. Saatiin siis tietää maanantaina, ketä on finalisteja. Perjantaina ne julkastiin. Oltiin casinolla julkistus tilaisuudessa, jonne saapui mediaa.

Muistan ton julkistus päivän. Olin tosi ristiriitasissa fiiliksissä. Olin innoissaan siitä, että olin päässyt mukaan mut samaan aikaan yritin todistella itselleni sitä, että haluan voittaa ja tehdä näitä juttuja tulevaisuudessa.

Voitte arvatakkin, että mitä pidemmälle mentiin kilpailussa fiilikset ei muuttunu. Edelleen musta tuntu, että oon puolitehoilla jossain mukana mitä en edes oikeasti halua. Toi fiilis vaan vahvitustu mitä pidemmälle mentiin. Mun hyvä energia alko haihtuun, koska mietin vaan kokoajan sitä, että oon väärässä paikassa ja tuntu enemmänkin ajanhukalta ja itsensä kadottamiselta.

Jossain vaiheessa tää alko näkyyn myös kotona Jockelle, ettei mulla ollu hyvä olla. Jocke tietää kyllä, että jojoilin mun fiiliksien kanssa. Koitin kuitenkin sulkea noi ajatukset pois. Oon nii rehellinen ihminen, että en voi tehdä asioita täysillä mistä en nauti. En vaan voi. Eikä se oo oikein. Mietin monena päivänä, että nyt mä keskeytän mun kilpailun. Yhtenä päivänä puhuin mun parhaimpien ystävien kanssa ja päädyin päätökseen keskeyttää.

Yritin, en onnistunut. Koin parhaaksi kertoa Rosannalle mun fiiliksistä ja keskeyttämis päätöksestä.

Kaikki meni hyvin ja tiesin et päätös on myös paras mahdollinen. Mun tilalle astu Jasmine. Oltiin jo samoissa karsinoissa heinäkuussa Jasminen kanssa ja tiedettiin jo toisemme sieltä. Muistan semifinaali päivänä, kun mietin että: “Jos joku tän kilpailun haluu voittaa ja haluu mukaan on Jasmine.” Sen näki siitä. Jasmine on halunnu ja haaveillut Miss Helsinki kilpailusta jo vuosia, ja sen näki myös siitä.

Semifinaalissa Jasminea ei kuitenkaan valittu ja muistan kun mua harmitti ihan hulluna erityisesti sen puolesta. Olin varma et se olis ollu yks finalisteista. Ehkä jännitys oli kuitenkin Jasminen kohdalla liian suuri silloin. Musta on oikein antaa tilaa sellaselle ihmiselle, joka haluaa oikeasti tota kilpailua. Mä en halunnu. Luulin haluavani. Siks ei ollu oikein jatkaa ja viedä toiselta täysin tilaisuutta. Tajusin keskeyttää kuitenkin hyvissä ajoin, että Jasmine kerkesi viimeisiin kuvauksiin, iltasanomien juttuun ja yleisöäänestykseen. Moniin tärkeimpiin juttuihin.

Omalla kohdallani: Mulla ei oo kilpailustaki pahaa sanottavaa. Oikeasti. Se ei vaan palvellu sitä, mitä mä haluan. Enkä edes voinut seistä sanojeni takana. Mulla oli tosi tekopyhä olo. En halunnut edes voittaa. Sekä se alko näkymään musta ulos. En kokenut sen olevan sen arvoista, koska en halunnu sitä. En ollu onnellinen. En voi esittää onnellista ja julkasta hyvää some matskua, missä en oo aito. Vaan yritän jotain. Ei vaan sopinu mulle.

Kuva: Tallinna reissulta ihanan Elisan kanssa. ❤️

Kokemus oli todellaki huippu ja kokemisen arvonen, ja oon tosi onnellinen kaikkien kilpailussa mukana olevien puolesta. Sekä tosi kiitollinen siitä, että muhun uskottiin ja sain paikkani.

Enemmän oon kuitenkin onnellinen siitä, että uskalsin keskeyttää ja kuunnella itteäni ja mun läheisiä. Ja siitä, että Rosanna hoiti mun keskeyttäisen hienosti ja kunnioitti mun päätöstä.

 

Mulla jäi reppuun hyviä vinkkejä ja oppeja. Hieno kokemus ja hienoja tyyppejä tästä. ❤️

Erityisesti meijän finalisti kymmenikkö on mahtava! Jokainen on niin erinlaisia persoonia. Oikeasti. Silti kaikki pelaa yhteen ja jokainen tukee toisiaan täysiä.  Pelkkää rakkautta näille! ❤️

Yks juttu mikä on musta myös hyvin tärkee ja aihe mistä pitäis puhua on enemmän.

ITSENSÄKUUNTELU. TEE ASIOITA ILOSTA.

Mieti missä sä olet hyvä. Mistä sä saat iloa. Aidosti.

Kaikki ei oo kaikille, ihan oikeasti.

Esim: Fitness on todella kasvava laji kokoajan. Musta tuntuu, että törmään usein jengiin jotka on sillee: “Pitäis mennä salille, ei kiinnosta yhtään. En tykkää siitä. Salil käyminen on perseestä, mut pakko.”

C’MOOON!!! Ei todellakaan ole pakko.

Kaikille meille löytyy ihan satavarmasti se oma juttu. Jos oot taiteellinen ja hyvä piirtämään ja ennen kaikkea pidät siitä, keskity siihen. Jos oot voitonhaluinen ja tykkäät joukkue jutuista, hanki joukkue harrastus. Tai hae kilpailuihin. Päätee kaikessa.

Tehdään siitä mistä pidetään! Lovee jengi.

 

 

Pusuin,

Sonja

 

 

 

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *