Kehoni huutaa tantraa!

Olen puhunut paljon kehon kuuntelusta ravitsemuksellisessa mielessä, mutta myös mielen hyvinvoinnin kannalta.

Miksi minusta tuntuu tältä?
Mitkä asiat ovat saaneet minut tuntemaan näin?
Mitkä asiat saisivat minut tuntemaan toisin, mikäli kyseinen fiilis on negatiivinen?

Kaikki olemme yksilöitä ja siksi ei ole yhtä ainoaa vastausta tai tapaa – mihinkään.
Niin myös ravitsemuksellisesti. Itseäni suorastaan ärsyttää suositukset ja viitearvot, sillä omaa kehoa kuuntelemalla oppii kyllä tuntemaan, mikä on itselle se optimaalisin luku, määrä tai tapa. Niitä voi käyttää apuna löytämään oman parhaan olonsa, mutta kukaan ei voi kirjoista tai laadituista taulukoista sanoa, mikä luku tai arvo on juuri sinulle se paras, tai etteikö sinulla olisi puutosta jostakin, koska veriarvosi ovat samat kuin keskiarvoisesti puolella väestöstä, vaikka kehosi kertoo puutostilasta selkeästi oireilemalla.

Sama pätee siinä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Tästä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta lyhyesti se, että joku nauttii jostakin, ei tarkoita, että myös sinä nauttisit siitä. Enkä nyt puhu seksistä, vaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.

 

Minulla on jotenkin todella vahvat aistit ja tunnen kaiken äärettömän voimakkaasti. Tunteet, myötätunnon, jopa vaistoan ihan utopisia asioita etukäteen! Monta kertaa olen onnistunut jopa järkyttämään itseni sillä, että olen yks kaks saanut jonkun asian päähäni kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja pystyn sanomaan 99% varmuudella, että tämä asia tapahtuu parhaillaan, vaikkei minulla ole minkään valtakunnan vihjettä tai yhtälöä koko asiaan. Fiilis on niin voimakas, etten edes pysty epäilemään asiaa, vaikka yritänkin sanoa itselleni “Viivi, mitä sä nyt sekoilet. Mistä sä sait päähäsi jotain tuollaista? Ethän sä VOI tietää mitään tuollaista tapahtuvan?”
Valitettavasti joudun vain toteamaan itselleni, että ei mulla ole mitään hajua, mistä mä tän tiedän tai mistä se tuli, mutta sen vain tiedän, että tämä asia täytyy nyt zekata.
Mikäli asia on sellainen, mitä ei pysty sillä hetkellä tarkistamaan, yritän selittää itselleni, että hourailen omiani, mutta ennemmin tai myöhemmin asia tulee eteeni ja tajuan, että mähän tunsin tämän silloin??

 

Se niistä vaistoista. Mennääs otsikon aiheeseen…

 

Mun täytyy rehellisesti sanoa, etten ole ollut kiinnostunut tantrasta koskaan ja siksi mulla ei ole ollut oikein hajuakaan, mitä se on. Ainut, mitä olen siitä kuullut, on liittynyt seksiin ja itse juttu olisi orgasmista pidättäytyminen. Kas kummaa, kun ei ole minua kiinnostanut.
Miksi ostaa raketteja, ellei niitä saa ampua?

Kuten pohjustin, tunnen kaiken todella vahvasti. Siksi olen aina pystynyt tuntemaan esimerkiksi sen, miten hyvänolonhormonini vapautuu. Pienenä sain niitä halaamalla äitiä. Halusin joka ilta nukkumaanmennessä pitkän halin, ja äippä joutui kyyhöttämään pitkiä aikoja epäergonomisessa asennossa sänkyni laidalla. Aina, kun äiti meinasi alkaa suoristaa itseään, ynähdin merkiksi, ettei ollut vielä lupa liikkua mihinkään. Muistan, kun äippä yritti livistää useaan kertaan halauksen aikana, ennenkuin luovutin ja hän sai suoristaa selkänsä. En halunnut katkaista hyvänolon virtaa, mikä lähti vyörymään rinnassa.
Myöhemmin hyvänolonvyöryni siirtyi parisuhteisiin, mutta murrosiässä minulla oli kausi elämässä, etten saanut niitä oikein mistään. Näin jälkikäteen ajateltuna se varmasti vaikutti pieniin masennuskausiini, mitä siinä vaiheessa koin. Ilman tuota fiilistä olo oli yksinäinen. Olin kuin ladattava akku, johon ei ollut olemassa laturia. Toki läheisyyttä oli, mutta nuoruuden epävarmuuden takia en pystynyt olemaan tarpeeksi avoin saadakseni tätä connectionia kehenkään.

Parisuhteissa pystyn saavuttamaan tämän yhteyden, mitä kehoni tarvitsee kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi, mutta sinkkuaikoina en ole päässyt ilotulitusta syvemmälle levelille. Toki tarpeellista sekin. Kuitenkin, olen aina ollut enemmän parisuhdetyyppiä, sillä pystyn pääsemään niin paljon ilotulitusta syvemmälle. Ja miksi tyytyisin siihen, jos vaihtoehtona on nuo huikean voimakkaat fiilikset, mitä janoan? Nämä fiilikset on myös tapettavissa hetkessä, mikäli niitä menee haavoittamaan.

 

Parisuhteessa olen sikäli vaativa tyttöystävä, että tarvitsen juuri tätä yhteyttä niin paljon. Yhteinen aika on järjestettävä, ja siinä täytyy olla läsnä. Olen kyllä helposti syttyvä, mutta jos ei olla vaikka nähty viikkoon, tarvitsen ensin henkistä yhteyttä. Kuvainnollisesti, sovellus täytyy päivittää, jotta siitä saa kaikki ominaisuudet käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Tällä hetkellä parisuhteeni yhteinen aika on suhteellisen kortilla, ja vasta nyt kumppanini tuntuu käsittävän, kuinka paljon sitä oikeasti tarvitsen ja miten suuri vaikutus sillä on kaikkeen.
En voinut olla hehkuttamatta onneani viime sunnuntaina, kun meillä oli KOKO SUNNUNTAI aikaa yhdessä! Sunnuntai on muutenkin tuntunut minusta aina voimakkaimmin siltä, että se pitäisi olla pyhitetty parisuhteille. Silloin ei vain kuulu olla yksin. Se on kuin jokaviikkoinen jouluaatto minulle, aikaa rakkaimman kanssa.

 

“Susta kyllä näkee miten sä nautit. Sä jotenkin ihan hehkut!”

 

Viime sunnuntaina meillä oli tosiaan päivä, että molemmilla oli tyhjä ruutu kalenterissa. Odotin sitä monta päivää toivoen, ettei hania hälyytetä keikalle. Oltiin sovittu, että “vietetään Ropsun synttäripäivää” silloin, kun molemmilla on vapaata, sen sijaan, että yrittäisimme tehdä väsyneinä mitään erikoista pitkän päivän jälkeen torstai-iltana. Meillä ei loppujen lopuksi ollut mitään suunnitelmaa ja päädyttiinkin vain lähteä kävelemään ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Siinä sitten eksyimme istuskelemaan Löylyssä, vetelemään leukoja puistossa, kiertelemään kaupoilla… Hugo Bossin ja Lidlin kassit käsissämme palasimme kotiin syömään ja katsomaan Bottaksen kisat, ennen illan yhteistä salitreeniä. Siinä syödessäni sain kuulla, miten minusta näkee, miten nautin yhteisestä ajasta. “Sä jotenkin ihan hehkut!” Varmasti!
Yhteisen ajan järjestämisen kannalta minulla on ollut pari kuukautta kortti oman kuntosalini lisäksi myös Fit Tammistoon, missä hani käy treenaamassa. Illan päätti yhteinen selkätreeni.

 

Days like this ❤

 

Löyly Helsinki

 

Yksi kokonainenkaan päivä yhdessä hengailua ei vielä kuitannut kokonaan ikävämittariani plussan puolelle.
Siispä vaadin vielä maanantaina puhelittoman illan, ja pyysin vain Ropsua pitämään silmät auki.
Päätin ottaa fiiliksilleni aikaa nyt, kun kerrankin toinen on siinä, ilman häiriötekijöitä. Teen sitä jossain määrin aina, mutta nyt aikaisemmasta kirjoituksestani inspiroituneena päätin ottaa fiiliksilleni aikaa.
Istuin hajareisin syliin ja tuijotin silmiin. Tiesin, ettei hani ollut ihan messissä, mutten välittänyt siitä. Pyysin vain, että hän pitää silmät auki ja “ynähtelin”, kuten pienenäkin, mikäli hyvänolonryöppyäni yritettiin katkaista. Tuijotin varmaan kolme varttia. Who knows.
Välillä hymyilin, välillä minulta pääsi itku. En osannut kertoa miksi. Ehkä jonkinlaiset “ikäväpatoumat” purkautui?
Kaiken tämän jälkeen, koko sunnuntai, tämä jonkinlainen “meditaatio tuijottelu”, sen jälkeinen ilotulitus… Kaikki johti siihen, että maanantai-iltana, kun aloin nukkumaan, tunsin olevani äärettömän rentoutunut. Juuri, ennenkuin suljin silmäni, sanoin, että nyt taitaa muuten nukuttaa hyvin.
Ja niin nukutti!
Heräilen yleensä 1-4 kertaa yössä, mutta tuona yönä en herännyt kertaakaan! Olen jonkinaikaa käyttänyt Joyactorin älyranneketta, ja mielenkiinnolla avasin lukemat aamulla. Syvänunen määrä ei ole koskaan ollut noin paljoa! Ei sinne päinkään! Syvää unta oli tullut 3h 10min, kun tähänastinen ennätys on ollut pari tuntia, johon taisin muutenkin päästä vain nukuttavien allergialääkkeiden avulla. Voitte uskoa, että olo oli kuin uudestisyntynyt!

 

Kerroin tästä eilen instagram storyssani, ja joku seuraajani osasi kertoa seuraavaa (edelleenkään, en ole perehtynyt Tantraan tämän enempää, mutta tämän perusteella oletan, ettei se ole pelkkä muoto seksin harrastamiselle):

 

 

 

Kuten esimerkiksi minä ja kumppanini olemme yksilöitä, eikä hän pääse kokemaan yhtä huikeita fiiliksiä kuin minä, suosittelen silti pariskuntia kokeilemaan olemaan täysin avoimena, tuijottaa toisen “sieluun”, tai mihin lie. Katsoa silmiin ilman, että tarvitsee sanoa mitään. Antaa purkautua kaikki tunteet, mitä sattuu tulemaan.

 

 

Kuulen mielelläni myös teidän kokemuksianne 💋

facebooktwittergoogle_plusmail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *