Kisadebyytti ulkomailla – kansainväliseen kärkeen!

 

Pölyt on karisteltu bikineistä Tanskan Ironrebelshow’ssa, samalla korkaten kisadebyytin ulkomailla ja PRO-kortin metsästys.

Tavoitteeni on sikäli hassu, sillä haluan voittaa Pro-kortin, eli tulla ammattilaiseksi bikinifitness-urheilijana, mutten aio ottaa sitä vastaan, vaikka sen voittaisinkin!

 

Selvennetääs hieman…

Ottaessani vastaan PRO-kortin, siirryn kisaamaan ammattilais-sarjoissa, eli en saisi enää kisata lainkaan amateur-tasolla, tai muiden liittojen kilpailuissa. IFBB PRO-tasolla se tarkoittaa sitä, että melkeinpä käytännössä pitäisi asua Jenkeissä. Lisäksi noita PRO-kisoja on vuosittain vähemmän, eli saan amateur-tasolla kilpailla enemmän, lisäksi myös PCA-liiton kisoissa, jonka kilpailut taas sijoittuu enemmän Euroopan alueelle. Tämä tietää helpompia kisamatkoja, verrattuna matkustelua Jenkkeihin. PCA:n kisoissa on myös tuntuvia rahapalkintoja jaossa ihan amateur-tasollakin!

 

 

 

 

Tavoitteenani on siis voittaa PRO-kortti mahdollisimman monta kertaa, sillä toki aina tavoitellaan voittoa, vaikkei korttia vielä olisikaan ottamassa vastaan. Näin ollen saatan voittaa sekä IFBB PRO- että PCA PRO-kortin, useaankin kertaan, kunhan en ota sitä vastaan.

Tavoitteenani on kuitenkin muuttaa Jenkkeihin, eli se kortti, jonka tulen joku päivä lunastamaan, on IFBB PRO. Mikäli haluaisin luoda uraa Euroopassa, olisi PCA PRO-kortti hyvä vaihtoehto! Realistinen tavoite olisi mahdollisesti muuttaa rapakon taakse parin vuoden päästä.

 

 

 

Palataas sitten hetkeksi viikonlopun kisoihin!

Euroopan suurin pro qualifier kilpailu, mun ensimmäiset kansainväliset kisat ulkomailla hullun kovassa sarjassa, jossa 17 bikinifitness urheilijaa, joista pääsin ensimmäiseen vertailuun ja siitä finaaliin.

Salaa haaveilin top 3 paikasta, mutta kun näin listan kilpasiskoistani kisa-aamuna, mikä piti sisällään menestyneitä kilpailijoita esimerkiksi yhdessä arvostetuimmista, Jenkeissä järjestettävässä Arnold’s Classiceissa (mikä häämöttää mullakin tavoitteena ensi keväänä), lupasin itselleni olla äärimmäisen kiitollinen, mikäli pääsen finaaliin (top 6).

Finaalista nappasin 4. sijan, eli vain yhden sijan päähän mun salaisesta, kovasta tavoitteesta, joten enhän mä voi olla kuin super tyytyväinen tällaisena untuvikkona, joka alunperin meinasi osallistua vain Noviisi-sarjaan aloittelijana.

Mun sarjan voittaja nappasi PRO-kortin, voitti myös kaikkien bikinisarjojen Overall-kilpailun, eli oli kaikista bikinisarjoista paras! Ei siis huonoille hävitty, sitä paria pykälääkään.

 

 

 

 

Nälkä kasvaa syödessä, alkaa ahnehtimaan, sanotaan. Siksi aluksi ajattelin, että voi vitsit, vain yksi sija ja olisin ollut tavoitteessani, vaikka olinkin aamulla vannonut itselleni olevani enemmän kuin tyytyväinen, mikäli raivaan tieni finaaliin! Taso oli kuitenkin mieletön, ja jätin taakseni 13 urheilijaa. Olen mä ihan tyytyväinen! Valmentajani myös muistuttelee minua jatkuvasti siitä, että kilpailen vuosia kisanneiden kanssa, enkä itse ole kilpaillut kuin reilun puoli vuotta. Karsinnat, NFE ja nyt tämä ensimmäinen ulkomaan kisa. En voi sättiä itseäni, jos satun häviämään konkareille. Matkani on vasta alussa!

Tiedostan kyllä, että matkan varrella tulee olemaan kilpailuja, jotka ei välttämättä menekään niin hyvin. Niin kaikilla kilpaurheilijoilla, jotkut kisat saattaa mennä plörinäksi, ja se on ihan ok. Niistä opitaan ja pyritään taas olemaan parempia seuraavalla kerralla. Sitäpaitsi nyt, kun olen siirtynyt kilpailemaan kovemman tason kilpailuihin, ammattilaisuutta tavoittelevien urheilijoiden kanssa kansainvälisesti, on vastassa jatkuvasti kovia nimiä. Pitää osata hävitä paremmille ja pyrkiä kehittymään itse samaan! Nimeä minulla ei vielä ole, mutta kokonaisuutta, lavalle vietävää pakettia pystyn kuitenkin kehittämään kokoajan paremmaksi. Ja niin olen pyrkinyt tekemäänkin!

Olen tänä keväänä priorisoinut urheiluun niin paljon kuin suinkin pystyn, ja tehnyt esimerkiksi vähemmän töitä sen takia. Jos haluaa menestyä, on pakko panostaa. Minulla on super ihana tilanne siltä osin, että saan tähdätä unelmiini täyden tuen saattelemana, sillä kumppanini elää omien unelmiensa rakentamisen ohella myös täysillä minun unelmaani, pyrkien auttamaan siinä kaikin mahdollisin tavoin. Samoin pyrin itse joustamaan tilanteissa, mitkä vie hänen unelmaansa eteenpäin. Zempataan toisiamme tarpeen tullen ja pallotellaan taloudellisissa asioissa sen mukaan, kumpi pystyy hoitamaan asiat milloinkin paremmin.

 

 

 

 

Ensiviikonloppuna nousen lavalle Birminghamissa, enkä taaskaan tiedä, mitä odottaa! Sen tiedän, että taso on kova ja paikalla tapahtumassa on itseasiassa kaikki fitnessmaailman nimekkäät henkilöt! Mahtavaa päästä tapaamaan heitä, kävi lauantain kisoissa sitten kuinka tahansa.

 

Tämä kilpaileminen antaa myös paljon muutenkin kuin vain itse kilpailun. Tulee matkusteltua ja nähtyä maailmaa, tutustuttua uusiin ihmisiin ja opittua paljon! Viikonloppuna tuttavustuin mm. tämän tuoreen bikinifitness ammattilaisen kanssa, jonka kanssa olimme samassa sarjassa. Juttelin jo bäkkärillä hänen ja hänen kansainvälisesti (esim. Arnolds Classicissa) menestyneen kumppaninsa kanssa, jännitimme yhdessä lavan takana ja olimme onnellisia toistemme puolesta finaalipaikoista! Juttelimme instagramissa myös myöhemmin hänen voitettuaan koko kilpailun.

Tämä on se juttu, mitä haluan tehdä ja mitä tulen tekemään seuraavat 3-5 vuotta. Jos ja kun aion kisata aktiivisesti, niin enhän minä voi jaksaa stressata jokaisesta kilpailusta! Siksi vedin viikonlopunkin vain hyvällä fiiliksellä, stressaamatta mistään. Edes se, että tuli äkillisesti ilmoitus aikataulujen aikaistamisesta, ollessamme vielä nakupelleinä hotellihuoneessa, hiukset ja meikit laittamatta, ei saanut minua pois tolaltani. Lähtöön olikin yhtäkkiä vain tunti, vaikka piti olla yli 2 tuntia aikaa. Vetäisin nopeasti kisameikit naamaan vartissa (joita en ollut vielä edes sen kummemmin suunnitellut, sillä ajattelin ideoida kaikessa rauhassa ja etsiä inspiraatioita instagramista), saati sitten harjoitellut. Tuli ihan hyvä, eikös luovuus ole parhaimmillaan, kun sen antaa vain räiskyä? 😀 Ei tullut otettua pahemmin selfieitä, niin alla olevat kuvat on napattu screenshotilla instastoryyn höpöttämämästäni videosta, jossa kerroin aikataulujen aikaistumisesta juuri hotellilta lähdettäessä. Siksi ilmeet!

 

 

PS. Vlog-videot tulossa viimeviikolta ja kisaviikonlopulta ASAP!! ❤

 

Ja vielä toinen PS! Eräs lukijani tiesi kertoa instagramissa, että @ironrebelshow instagramin biossa on linkki, josta kisat voi katsoa myös jälkikäteen! Kiitos vinkistä Marikcatrina 💋

facebooktwittergoogle_plusmail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *