Minun Jouluni kuvina

Hugo herra on asunut puolitoista vuotta äidilläni Leppävirralla, minun muutettua kokonaan keskelle Kamppia.

 

Koko Joulu meni super-rennosti, niin fyysisesti, henkisesti kuin ruuankin suhteen!
Toivottavasti sinunkin joulu meni ihanasti!
Pitkään vaivannut flunssa jatkuu edelleen, eikä sen takia tarvinnut edes yrittää suunnitella minkäänlaisia treenejä joulun viettoon. Kaipuu treenaamaan on kyllä kova! Tahtoo Töölö Gymille! Pari leukaa vedin ohimennen äidin luona, keittiön ovensuulla olevassa leuanvetotangossa, ja puolikuntoisuuden huomasi heti sykkeissä ja hengätymisessä noin pienestä. Sovimme valmentajani kanssa, että lepäilen nyt loppuvuoden ja käyn uudelleen lääkärissä ensiviikolla, mikäli tilanne ei ala menemään ohi. Tässä on kuitenkin oltu kipeänä jo yli kolme viikkoa.

 

 

 

 

Lähdimme koko perheellä Helsingistä kohti Savoa perjantaina, 22.12, iltapäivällä. Jouluruuhkaa oli riittämiin, niin tien päällä kuin autossakin, jonka kyytiin hyppäsimme. Käytän toisinaan facebookin kimppakyyti-ryhmiä, sillä ne ovat yleensä toimineet näppärästi! Nyt auto oli täyteen tungettu, keskipaikkaa myöten, mikä tietenkin siunaantui minulle. Voitte varmaan kuvitella; pikkuinen viisipaikkainen sedan-mallinen auto, jossa viisi aikuista, joista yksi (Robert) parimetrinen. Lisäksi meillä kaksi kissaa, yhdellä matkustajalla koira, ja lisäksi tietenkin viiden ihmisen joulunvietto-matkatavarat! Polvet suussa, selkä mutkalla ja näkyvyys nolla, tavarat sylissä. Matka oli sen verran epämukava, että paluumatkan hinnalla ei ollut enää mitään väliä, vaan ostimme lähes loppuunmyydyt bussiliput, vaikka alunperin olikin suunnitelma käyttää samaa kyytiä.

 

 

Siamilaiset ottavat yhden ihmisen omakseen, minkä takia yritämme leimauttaa Dinon Robertiin, eikä minuun, sillä Luna on täysin mamman tyttö <3

 

Dino-poika ja Robert

 

 

Harmittelimme Dinon osalta reissuajankohtaa, ja mietinkin, olisiko kisu pitänyt hakea kotiin vasta joulun jälkeen, sillä ehdittiin olla kotona vain muutama yö, eikä Dino ehtinyt kunnolla tottua vielä meihinkään. Kuitenkin, heti perjantai-iltana oltiin jo mummon (äitini) sylissä Lunan kanssa, ihan muina kissoina! Myös isin kainalo oli jo sen verran ehtinyt tulla tutuksi, että siinä oli turvallista ottaa lepoa, uudessa paikassa!

Aaton aattona, lauantaina, käytiin pyörähtämässä Kuopiossa 2-vuotiaan kummityttöni luona “pukkihommissa” <3

 

 

 

 

Jouluaattona söimme ensimmäisen jouluaterian äidilläni, yhdessä veljeni ja hänen kumppaninsa, ukin ja mummon, sekä tätini ja serkkuni kanssa. Lupasin Ropsulle ottaa vähän rennommin jouluruokien kanssa, vaikka suunnittelinkin jo jonkinlaiseen ruokavalioon palaamista. Robert veti edellisenä iltana pitkään himoitsemansa joulutorttuöverit, ja popsi peliä katsoessaan yli 40 joulutorttua!
Oma jouluruoka “löysäily” näkyi ensimmäisellä aterialla karjalanpiirakoiden muodossa. Muutoin lautaseltani löytyi vain lohta, karjalanpaistia ja silliä.

 

Alkuillasta siirryimme veljeni kyydillä seuraavaan paikkaan, iskälle Varkauteen. Tänä vuonna nähtiin joulupukkikin, koska paikalla oli isäni vaimon veljen perhe, 5-vuotiaan tyttönsä kanssa. Pukki tuli lähes samalla ovenavauksella, ja pukin vierailtua oli toisen jouluaterian aika! Dinolle jälleen uusi paikka, ja aivan liikaa elämää samassa huushollissa! Onneksi huoneita oli riittämiin, missä olla rauhassa. Vasta joulupäivänä Dino uskaltautui tulla muiden keskuuteen huoneestaan.

 

 

It was all about relaxing! Syömistä ja nukkumista. Sopi hyvin näin puolikuntoisena, sekä tälle toiselle univelkaiselle, hullujen työvuorojen jälkeen!

 

 

Joulupöydästä löytyi jälleen vaikka ja mitä, ja sitä riitti heittämällä 12-henkiselle jouluaattoseurueellemme. Kaikki jopa saatiin mahtumaan samaan pöytään!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Omalta lautaseltani löytyi kolmea erilaista lohta, lemppariani kalkkunarullaa, sillisalaattia ja vähän vihreää, sekä tietenkin keko luumuja kalkkunarullan kyljestä!
Santsikierroksella  maistoin myös mummoni tekemää lohirullaa, NAM!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jälkiruuaksi oli hedelmäkakkua, pipareita, sekä päärynöitä glögiliemessä vaniljakastikkeen kera! Viimeisimmästä en kieltäytynyt – ja oli muuten hyvää!

 

 

 

 

 

 

Glögi-marinoituja päärynöitä ja vaniljakastiketta

 

 

 

 

Jälkiruuan jälkeen vetäydyimme hetkeksi rentoutumaan ja seurustelemaan. Myöhemmin jälkiruuan jälkiruuaksi oli vielä kahvit/tee ja valkosuklaa-juustokakkua, jota myös päätin nautiskella hyvällä omallatunnolla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulupäivän kahvipöydässä oli pari upeata torttukuusta, omena-kaneli-marmeladilla. Hienoja ne ainakin oli! En ehtinyt ottaa kuvaa, kun pikku-Aino ehti jo maistaa yhden oksan 😀

 

 

 

 

Vaikka herkut olikin mielettömän hyviä, sain tuntea hiilareiden vaikutukset kutinana leukaperissäni heti seuraavana päivänä. Herkuttelut vaihtuikin hedelmävadin antimiin, eikä jouluruualla jatkaminenkaan ollut dieettiruuista poikkeavaa, kun pysyi pelkässä lohessa ja kalkkunassa. Kalkkunarullahan on makroiltaan mitä mainioin dieettieväs, jos sitä sinappia ei lasketa 😀

 

 

 

 

 

Niin mielellään kuin joulufiiliksiin olisikin jäänyt rentoutumaan vielä joksikin aikaa, niin arki kutsui ja oli palattava kotiin.
Minulla oli eilen yksi työkeikka, ja nyt saankin pitää loppuvuoden vapaata ja parannella flunssaani, tai mikä Mykoplasma ikinä onkaan.

 

Pieni videopätkä joulusta tulossa, kunhan minä ja tekniikka päästään jälleen kerran yhteisymmärrykseen.

 

PS. Anteeksi hiljaiseloni Vlogin puolella! Minulla oli materiaaleja ja lähes valmiita videoitakin, mutta onnistuin katkaisemaan muistikortin, missä videomateriaalit oli, eikä siitä taida enää tulla kalua 🙁
Ei muuta kuin uusia videoita kuvaamaan!

facebooktwittergoogle_plusmail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *