Pala kiellettyä hedelmää

Kuulutko niihin, jotka noudattavat tarkkaa ruokavaliota ja tinkimättömästi kieltäytyy kaikista kielletyistä ruoka-aineesta, joita on päättänyt olla syömättä? Minä kuulun, mutta pakko myöntää, että joskus tämä muuri rakoilee. Milloin? Paljastan sen ihan kohta.
Kuulutko niihin, jotka edellä mainitun kuvauksen lisäksi “sortuu” aina silloin, kun jotain herkkua on tarjolla kodin ulkopuolella? Et maksa siitä, etkä valikoi sitä itse, joten eikai se nyt haittaa, jos ottaa yhden, kun kerran tarjotaan? En suoranaisesti kuulu tähän ryhmään, sillä en koskaan ota mitään esimerkiksi hotelliaamupaloilla tai palavereissa, mitä en söisi muutenkaan. Yksi heikko paikka minulla kuitenkin on.

Työskentelen paljon messuilla, ja monesti messuilla on maistatuksia. Maistatukset on minulle se Akilleen kantapää! En napsi maistatustarjottimilta mitään, minkä koen OIKEASTI pahaksi, esim cocktailpaloista jätän leivän syömättä ja leivokset jätän vain silmänruokatasolle, sokereineen ja margariineineen. Se, mikä minulla lipsuu helposti, on maidottomuus ja tilanteen mukaan myös gluteeni (viljattomuus). Arkena, jos kauppareissullani sattuu matkan varrelle vaikka uutuusrahkan maistatus, pystyn pitämään pintani, ja olemaan ottamatta lusikallista maitotuotetta. Messuilla kynnys on pienempi.

Viikkari (6)

Työskentelen tämän viikonlopun lapsimessuilla, ja eilen teimme päivän päätteeksi kollegani kanssa messukierroksen. Se, mikä näistä messuista teki oikein maistatuksien apajat, oli lapsille suunnatut tuotteet! Lasten valmisteet ovat yleensä paljon terveellisempiä, koska niiden standardit tuotteeseen lisättävän “moskan” suhteen on tarkempi. Näin ollen niissä on vähemmän “myrkkyjä”, kuin normaaleissa, aikuisille suunnatuissa tuotteissa. Maistelin ensin vain hedelmäsoseita, viljattomia puuroja, joihin ei ollut lisätty sokeria, sekä pureskeltavia vitamiineja. Osastojen edetessä puurojen viljattomuus alkoi lipsua (sisälsi kauran lisäksi ruista) ja viimeisenä maistelinkin jo jugurtteja, jotka oli makeutettu tavallisella sokerilla! En ikinä söisi sokeroitua jugurttia “oikeassa elämässäni”!

Pohdiskelin asiaa kotimatkalla pienessä morkkiksessa, ja päätin palata tiukkaan linjaani, tosin vahvempana. Käyn varmasti maistamassa uudelleen niitä ihania, sokerittomia, viljattomia puuroja, mutta aion pitää itsekurin kriittisen silmän kädessäni.

Kahvikeikoilla saatoin ennen juoda Latteja, vaikka muuten olin maidoton. Kahvikeikkoja tuli kuitenkin sen verran usein, että päätin ottaa tiukan linjan myös niiden suhteen.
Päättäessäni vähentää raakasuklaan tai -kakun syöntiä, saatan kiertää luontaistuoteputiikkeja raakasuklaamaistatusten toivossa. Tiedostan kyllä, että tämä tapa on vielä huonompi kuin se, että valitsisin tuotteen itse ja saisin “pienemmän pahan” (lue: vähempisokerisen vaihtoehdon), koska maistiaiset ovat yleensä omaan makuuni aivan liian makeita. Siksi olen nykyään välillä ostanut raakasuklaata itse ja jättänyt suklaamaistiaiset vähemmälle. Päätän kyllä toisinaan, että olen ehdottomassa raakasuklaa/-kakkulakossa, jolloin pienetkään suupalat ei ole sallittuja, tuli ne mistä tahansa.

Nyt, kun aion muutenkin panostaa siihen, että saan kroppani kuosiin, aion jättää myös maistiaiset parempiin suihin. Nyt joku tuhahtaa, että kyllähän kaikkea voi ottaa kohtuudella.
….Ei voi, silloin jos haetaan tuloksia. Jokainen suklaa on suklaata ja jokaisen tuotteen lisätty sokeri muodostaa sokeripaloja. Tämä on fakta, josta ei pääse mihinkään, vaikka sitä kuinka itselleen perustelisi.
Olen myös kuullut hämmästelyä siitä, miksi paino ei putoa, vaikka ei syö kuin yhden munkin päivässä, koska se kuuluu lounaaseen. Face it. Se on sama munkki, minkä voisit ostaa itse ja syödä kotona. Ostaisitko kotiin munkin jokapäivä, jos yrität pudottaa painoa?

Tässä hieman ajatuksia siitä, miten pisarasta kasvaa valtameri.
Parempia valintoja herkutteluunkin! 🙂

facebooktwittergoogle_plusmail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *