Suomeen tuplasti kultaa! Voitto kotiin! | Mieletön Bodypower

Kolme päivää suomessa, palattuani Iron Rebel-kisamatkalta Tanskasta, sisälsi 225 minuuttia juoksua, kolme salitreeniä,  kisavärin kuorintaa niin, että iho kutisi kuivuuttaan, sekä matkalaukun pakkaus. Tälläkertaa varasin lennot myös matkalaukulle, sillä edellisenä viikonloppuna nähtiin, ettei bikinifitness-kisaaja vain voi lähteä kisamatkalle käsimatkatavaroilla. Itseasiassa, jos joku tietää naisen, joka ylipäätään voi lähteä yhtään millekään reissulle ulkomaille ilman ruumalaukkua, niin huikatkaa ihmeessä! Ehkä, ellei käytä kosmetiikkaa, homma voisi toimiakin 🙂

 

Lähdin kisamatkalle Olmalan kanssa, joka oli menossa myös ensimmäistä kertaa PCA-liiton kisoihin. Lensimme Birminghamiin torstaina, Amsterdamin kautta.
Matka tuntui todella puuduttavalta, etenkin, kun viimeinen hiilariton päivä oli meneillään ja nälkä oli valtava.
Amsterdamin lentokentän mehubaarit huusi nimeäni ja Olmala kuolasi kaikenmaailman leivoksia – ja niitähän riitti!

 

Perjantaina käytiin vähän etsiskelemässä ruokakauppaa – turhaan. Alueella, jossa hotellimme sijaitsi, ei ollut yhtikäs mitään, eikä ihmiset edes tienneet, mikä on ruokakauppa! Ei hotellien henkilökunta, ei taksikuskit tai muutkaan. Meidät ohjattiin aina johonkin kioskiin, mistä sai sipsiä ja kolmioleipiä. Parempaan ei pystytty. Perjantaina laitettiin myös ensimmäinen kisavärikerros. PCA:n oma ProTan-kisaväripalvelu oli pirun kätevä, kun ei tarvinnut itse läträtä kisavärien kanssa!

Perjantaina myös Timo (valmentaja) ja Sara lensi mestoille Suomesta, ja meidän pelastukseksi Sara löysi City-Marketia vastaavan ruokakaupan iltalenkiltään! Otettiin samantien taksi alle ja lähdettiin ostamaan ruokajuttuja!

Lauantaiaamuna lähdettiin puoli yhdeksältä kisapaikalle ilmoittautumaan, eli kilpailijoiden rekisteröinti ja mittaus. Minut mitattiin 0,04cm lyhyemmäksi kuin Tanksassa, missä lukema oli vain millin alakanttiin. Näissä kisoissa pituusluokitus ei kuitenkaan ollut edes niin tarkka omalta osaltani, sillä KAIKKI bikinisarjat jaettiin vain lyhyiin ja pitkiin. Oma tulokseni, 169,5cm, ei siis ollut lähelläkään rajalukemia. Olisikohan raja ollut jotain 165cm? Eli sen yli ja alle, tarkoittaa siis vain kahta bikiniluokkaa, eli isoja sarjoja! Molempiin tuli reippaasti yli 20 kilpailijaa. Lisäksi tietysti juniorit ja Trained Bikini-sarja, mikä on PCA-liiton treenatumpi bikiniluokka. Siinä lihasmassaa saa olla enemmän kuin bikinissä yleensä.

 

 

 

Rekisteröinnin jälkeen käytiin hakemassa toinen kisavärikerros, jolla sitten asteltaisiin lavalle. Kisapäivä oli pitkä, mutta fiilis ja olo pysyi hyvänä. Söin sipsiä, hilloa, ym ym mikä piti energiat ylhäällä. ProTan-tiimi laittoi vielä öljyt pintaan ja liimasi bikinit, ennen lavalle nousua. Ikäväkseni huomasin, ettei bikiniliimakaan enää pitänyt alaosaani paikallaan, siinä kohtaa, mihin sen asetimme. Olen juuri sen verran isompi viime syksystä, että alaosa kaipaisi aavistuksen pidemmät tangat. Jo viimesyksynä mitta oli siinä ja siinä, mutta nyt alaosan tangat valahtivat lanteille samantien, kun astuin lavalle. Ei siinä muuten mitään, mutta hieman ylempänä ne näyttäisivät paremmalta fysiikan kannalta.

Kisat meni kuitenkin hyvin!

Paremmin kuin olisin osannut toivoakaan!

 

 

Kuva voittajasta, muiden lähdettyä lavalta. Kuvaaja: Fivos Averkiou

 

 

Arto Vainio nappasi jälleen voiton omasta sarjastaan kehonrakennuksessa, ja minä tuplasin Suomen kultamitalit voittamalla koko pitkän bikinisarjan! 24 bikinifitness urheilijaa, joista palkittiin kärkikolmikko. Täytyy myöntää, että hetkellinen WTF-fiilis oli mahdoton peittää, kun voittajaksi kuulutettiin oma numeroni! Etenkin, kun luulin, että olin jo taputtanut voittajalle, mutta se ensimmäiseksi kuulutettu olikin kolmannelle sijalle sijoittunut kilpailija. Ensimmäistä kertaa voitto tuntui. Melkein itkin, sillä en todellakaan odottanut minulla olevan mahdollisuuksia voittaa tuon mittakaavan kisatapahtumassa! Hitto toinen kisani ulkomailla 😳 Ihme kyllä, kunto oli vähintäänkin kuten viikko sitten, kaikesta siitä sunnuntain syömisestä huolimatta!

 

 

 

 

Minulla on tapana ottaa pari salmari hömpsyä ennen lavalle nousua, sillä se tuo minulle hyvän fiiliksen! Pienikin alkoholiannos alkaa tanssittamaan, eli rentoudun, ja tulee sellainen “OK let’s go!“-fiilis. Lavalla minulla oli hauskaa!

 

 

POSEDOWN

 

PCA-liiton kisoissa on usein Pose down, eli lopuksi, kun tuomarit laskevat ääniään, kaikki tulevat lavan etuosaan vetämään ns. freestyle-osuuden, eli vapaamuotoisen show’n, jossa on mahdollisuus esitellä parhaita puoliaan. Tällä ei ole enää vaikutusta pisteisiin, mutta mahdollisuus jättää muistijälki tuomareiden mieleen. Kaikki tuomarit eivät tätä osuutta edes katso, mikäli heillä on pisteiden lasku kesken. Sain osakseni muutaman kerran kyynärpäästä, kun tytöt kamppailevat näkyvyydestään lavan reunalla 😀

Alla pari kuvaa kilpailukierrokselta, tilasta päätellen oma I-kävelyni meneillään!

 

 

 

 

Alla kuvia sarjojen voittajista, Bodypower 2018. Daami rinnallani (kolmas kuva alarivissä) edustaa Trained Bikini-sarjaa, eli sitä treenatumpaa bikiniluokkaa, josta mainitsin aikaisemmin!
Ensimmäisen kuvan daami edustaa Women’s Figure sarjaa, eli Bodyfitness, ja voitti myös naisten overall-sarjan, jossa myös itse kilpailin voitettuani pitkän bikinisarjan! Tämä oli hassu, poikkeuksellinen Overall, sillä Overall-sarjoja oli vain kaksi: Overall Men ja Ladies. Olin siis lavalla vertailtavana melkoisen isojen tyttöjen kanssa, kun vertaa tätä omaa bikinisarjan lihasmassani tuohon massiiviseen Figure-sarjaan 😀 Lavalla oli myös vielä tätä ensimmäisen kuvan ladya skrodempi daami (ei kuvassa), Trained Figure-voittaja. Laitan Facebook-screenshotin heistä molemmista heti seuraavaksi, alle.
Arto Vainio, toinen suomalainen kultamitalisti näkyy kuvassa, kolmantena ylärivissä.

 

 

Kuvaaja Oskar Boral

 

Screenshot käyttäjän Fivos Averciou Facebook-julkaisusta. Näiden daamejen kanssa olin Overall-sarjassa 😀

 

 

 

Ensimmäisenä Suomalaisena, minut kutsuttiin Sunnuntain ProAm-kutsukilpailuun, jossa oli sekä Pro- että meitä amatööritason tyttöjä.
Taso oli huikea, ja nyt jälkikäteen olen tajunnut, miten suuri kilpailu tuo oikein olikaan! Hieman sain esimakua jo ennen kyseistä kilpailua, kun meillä kilpailuun kutsutuilla kilpailijoilla oli juhlakulkue, eli meidät laitettiin jonoon, jota johti lipun kantajat, ja toiset lipun kantajat kulki viimeisten kilpailijoiden perässä. Kymmenettuhannet ihmiset, jotka tapahtumaa oli todistamassa, muodosti käytävän, jonka läpi kuljimme messualueen kautta lavalle, ja ihmiset kuvasivat meitä kameroillaan ja kännyköillään. Itsehän lähdin villasukissa, kun en ihan ollut mukana, mikä juttu tässä nyt oli meneillään, eikä valmentajanikaan ollut minulle enää homman kulkua tulkkaamassa, sillä heidän oli kiirehdittävä lennolle jo Sunnuntai-illaksi Lontooseen. Suomityttönä, mummoni kutomat sini-valko-raidalliset villasukat jalassa seisoin sitten lavalla kameratulvan edessä, massiivisen kunniamusiikin soidessa. Okei, tällainen juttu tälläkertaa, ajattelin siinä yrittäessäni hymyillä kameroille “pienesti” hämmentyneenä. Nauseskelin mielessäni, että välillä yllätän kyllä itsenikin, mihin kaikkeen aina päädynkään! Noh, nyt seistään täällä! 🙂

 

Sunnuntaina ProAm-kisoissa olo ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvä kuin lauantaina. Olo oli uupunut ja lupasin syödä vähemmän kuin eilen. Edellisenä iltana, lauantain kisojen jälkeen söin aika reippaasti, oman käden oikeudella marjoja, riisikakkuja ym ym, tosi paljon. Nestettä ei juurikaan ehtinyt juomaan, ennenkuin vedenjuonti katkaistiin taas seuraavan päivän kisoja varten. Olisinko 1,5 litraa ehtinyt juomaan lauantain kisojen jälkeen, kun taas jatkui kuivattelu.

Sipsien syönnin jättäminen oli kuitenkin virhe, sillä lavalla se alkoi – SUONENVETO! Pohje kiristeli kokoajan, enkä saanut oltua rennosti. Jouduin kokoajan välttelemään suonenvedon iskemistä, sillä se kummitteli pohkeessa kokoajan.
Salmariakaan ei riittänyt Sunnuntaille, eli sekin pieni apu fiilistelyyn oli mennyttä.

Kaikesta huolimatta, oli superia olla mukana Sunnuntaina, näin jälkikäteen ajateltuna, mutta olisihan se ollut hienoa olla siellä lavalla sillä fiiliksellä kuin lauantainakin – NAUTTIA siitä! Kramppien ja sen uupuneen fiiliksen kanssa en kyennyt kuin suorittamaan parhaani mukaan, mutten saanut pidettyä hauskaa.

En silti usko, että olotilallani olisi ollut vaikutusta kärkisijoihin, kun katsoo voittajia (Kuva alla). Olisi silti ollut kiva, että olisi pystynyt antamaan parastaan, vaikkei fysiikka vielä Pro-tasolle pärjännytkään 🙂

 

 

 

 

Näillä näkymin seuraavat kisat on elokuussa Floridassa! Stay tuned!

 

 

PS. Ensimmäinen kisaviikonloppuni Tanskaan on nyt kokonaisuudessaan YouTubessa!

Osa 1/2 katsottavissa tästä:

 

 

Osa 2/2 katsottavissa tästä:

 

 

 

Kisavideot Bodypowerista tulossa asap!

facebooktwittergoogle_plusmail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

5 kommenttia “Suomeen tuplasti kultaa! Voitto kotiin! | Mieletön Bodypower

  • 4.6.2018 klo 23:32
    Kestolinkki

    Onnea kisoissa menestymisestä!:)
    Olisi hirmu mielenkiintosta joskus nähdä joku kehonkoostumusmittaus postaus. Millaista off seasonilla ja kisakautena ja mikä on hyvä/terve normaali taso siinäkin. Joskus sulla oli puhetta että voisit tehdä siitä postauksen.

    Reply
    • Viivi
      8.6.2018 klo 22:48
      Kestolinkki

      Kiitos paljon!
      Aa, tosiaan olen ihan unohtanut, kun lopetin perus vaa’alla käynninkin viime dieetillä 🙂
      Voisin jossain kohtaa vilkaista, mitä vaaka nykyään näyttää. Kehonkoostumusmittaus voisi olla mielenkiintoista zekkailla! Pistetäänpä harkintaan!
      Täytyy toki muistaa, että minun tulokseni ei välttämättä ole se ihanteellisin/terveellisin/normaali, kun tavoittelen ammattilaisuutta fysiikkalajeissa. Elän ja hengitän lajia kokoajan enemmän ja teen 5-14 treeniä viikoittain, riippuen missä kohtaa kisakautta mennään.
      Pointtini vain, että mikäli lukujani selvitän ja julkaisen, niin en halua kenenkään alkavan vertailla itseään niihin, tai kuvitella, että se olisi sitä, mihin on pyrittävä.
      Sinulla varmasti päällimmäisenä vain pelkkä mielenkiinto, kuten minullakin, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan 🙂

      Reply
  • 7.6.2018 klo 07:16
    Kestolinkki

    Moikka Viivi! Puhuit yhdellä videolla niistä Ben nye meikeistä tai mikä nimi nyt mahtoikaan olla. Osaatko sanoa kuinka ne kestävät rasvoittuvalla iholla? 🙂

    Reply
    • Viivi
      8.6.2018 klo 22:56
      Kestolinkki

      Moikka! ☀️
      Mulla ainakin kestää suht hyvin hikitreeneissäkin, riippuen myös kosteusvoiteesta, mitä meikkivoiteen alla käytän. Kannattaa pyytää tester ja kokeilla omalle iholle, miten tuotteet juuri sinun ihollasi käyttäytyy! Itse olen tykännyt noista, kun yleensä peitettävää löytyy edes jossain määrin. Olen kokenut muutenkin kakkumaiset meikkivoiteet paremmin pysyviksi.
      Itselläni iho enemmänkin pintakuiva, ja alkaa rasvoittumaan vasta, jos kasvovoide ei ole tarpeeksi kosteuttava. Kannattaa huomioida sekin seikka, mikäli iho rasvoittuu helposti!

      Reply
      • 10.6.2018 klo 00:02
        Kestolinkki

        Kiitos paljon 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *