Tästä se lähtee

Tänään alkoi minun matkani kohti terveellisempää minää. Raskauskilot jääkööt reitin varrelle. Toisen lapseni syntymästä on nyt reilut kaksi kuukautta. Esikoiseni syntyi tammikuussa 2014, eli ikäeroa ihanuuksilla on reilu vuosi ja minulla taas kahden vuoden sisään kaksi raskautta. Kummankin raskauden aikana painoin loppuajasta 82 kiloa, eli siinä on 20 kiloa niitä niin sanottuja raskauskiloa. Esikoisen kanssa pääsin omaan 62 kilon painooni 4 kuukaudessa, mutta halusimme toisen lapsen heti perään ja pamahdin paksuksi heti ekasta ovulaatiosta, joten painoa alkoi taas kertyä samantien lisää.

Nyt puntari näyttää 69 kiloa, eli 13 kiloa on poistunut luonnollista tietä, eli alatietä 🙂 ja imettämällä. Mutta koska en halua olla niitä äitejä, jotka selittelevät ylimääräiset kilonsa sillä, että toisen raskauden jälkeen painoa vain jäi, niin aloitan nyt terveellisen kuntoilun ja matkan kohti omaa painoani. Eikä se ole vain se paino, vaan haluan myös lihakseni takaisin!

Aikaa järjestyy, kun sitä järjestää

Lanseerasimme mieheni kanssa reilu kuukausi sitten ”oma aikaa”- käytännön. Ideana on, että kummallakin vanhemmalla, eli sekä minulla, että miehelläni on joka viikko 2 tuntia omaa aikaa. Tällöin toinen huolehtii lapsista. Mieheni oli eilen kalassa serkkunsa kanssa ja minä vietin päivän lapsien kanssa kyläilemällä ystäväperheen luona. Tänään taas oli minun ”oma aika”, joten heitin lenkkivaatteet päälle ja suunnittelin kevään ensimmäisen treenin. Mun pitää joka kerta miettiä treeni tai juostava matka valmiiksi, koska sitten kun lähtee tekemään, niin ei koskaan saa tehdä vähempää.

Eli siis jos suunnittelen juoksevani Töölönlahden ympäri, niin se on juostava. Mutta matkalla saa kyllä lisätä reittiin vaikka vielä lenkin Hietsun kautta. Pontti siis se, että koska tekee yksin, on helppo jättää treeni tai lenkki kesken heti kun vähän jaloissa painaa. Siis silloin, jos ei ole tarkkaa suunnitelmaa.

No, mä siis vedin lenkkikamat päälle ja iskin Nike + anturin käyntiin. Se on muuten todella kätevä laite! Ennen iPhone-aikaani mulla oli iPod mukana ja anturi aktivoitu toimimaan sen kanssa. Nyt sama toimii kännykällä. Laite siis laskee kilometrejä, aikaa ja kaloreita.

Koska edellisestä synnytyksestä on tosiaankin vasta se reilut 2 kuukautta, niin en saa tehdä vielä pomppivaa liikettä. Eli ei juoksemista toistaiseksi. Tämä siis sen vuoksi, että mulla ei pysy pissat sisällä! Puolen vuoden kuluttua on kuulemma ihan ok alkaa juosta. Esikoisen syntymän jälkeen lähdin lenkkipolulle tosi nopeesti ja ekat lenkit juoksinkin sitten pissat housussa. Nyt ajattelin ottaa vähän rennommin, koska lantionpohjalihaksille pitää antaa toipumisaikaa, tai muuten mä kärsin housuun kusemisesta lopun ikäni. Pissaongelmathan on tosi normaaleja- jonkun tilaston mukaan joka viides 20-60-vuotias nainen kärsii virtsankarkailusta. Ja vielä isompi ongelma on se, että naiset eivät kehtaa puhua siitä ääneen, vaikka vaiva on normaali ja sille voi oikeesti tehdä jotain!

Hah, kylläpä mun juttu poukkoilee- sori. Palataan siis sinne lenkkipolulle. Päätin kävellä tuohon Auroran sairaalan taakse. Siitä alkaa Keskuspuisto ja siinä on myös hyvä portaikko, jota vetää ees taas. Kotoa lähtiessäni ajatuksena oli vetää portaat viisi kertaa ylös. Vaikka jalat alkoi olla jo maitohapoilla neljännellä nousulla, niin vedin vielä kuudennen kerran. Ja sitten tajusin, että pitää varmaan vielä kirjoittaa, kuinka monta porrasta kävelin, niin vedin vielä seitsemännen kerran ja laskin samalla portaat. 85 porrasta. Kävelin tosin joka toiselle, koska askelma oli liian matala minun makuuni.

IMG_2043

Viimeisimpien vuosien aikana lenkkipoluille on alkanut ilmestyä yhä enemmän telineitä, joita hyödyntää treenissä. Eli siis todella yksinkertaisia, ”ulkoilmakuntosaleja”, joissa on vielä taulu missä neuvotaan erilaisia liikkeitä. Siinä mä sitten punnersin vielä parit miesten punnerrukset telinettä vasten. Vesi sateessa. Vesi sade ei muuten koskaan saa olla esteenä lenkille. Onhan se ajatus tylsä, että pitäis lähtee vesisateeseen juoksemaan, mutta onhan siinä kunnon Rocky-tunnelma, kun painat luonnonvoimia vastaan. Sitäpaitsi, ilmassa on enemmän happea ja kyllähän se sade mukavasti rytmittää askelta.

Nopeaa ja tehokasta

Kävellen rappusille, seitsemän kertaa rappuset ylös ja kävellen kotiin. Nike + näytti kotiovella, että matkaa oli kertynyt reilut 5 kilsaa ja aikaa mennyt vajaa 40 min. Joo, eihän se äkkiseltään kuulosta paljolta, mutta eipähän voi selitellä, ettei ole muka aikaa kuntoilla! Ja huomenna on aivan varmasti reidet jumissa. Jostain se on aloitettava ja tästä se mulla lähtee!

Ai niin, ja kävelyhän on yksi helpoimmista ja yksinkertaisimmista tavoista treenata lantionpohjalihaksia. Aluksi on lähdettävä kävelylle side housuissa, mutta jännittävämpäähän siitä saa, jos ei ole vaippaa alla! Ja tämä eka treeni jo meni kuivin housun 😀

facebooktwittergoogle_plusmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *