Mikä minua motivoi?

 

Aluksi kerron vähän tastoistani ja mikä minua pidättelee ja vasta sen jälkeen kerron mikä minua motivoi.

Kärsin usein motivaation puutteesta. Varsinkin näin talvisin, inhottaa lähteä ulos kylmään. Olen liian usein kipeänä, mikä heikentää motivaatiota huimasti. Kun minä olen kipeänä, sitä jatkuu yleensä viikosta useampaan kuukauteen niin, että saan tehtyä muita asioita, mutta treenaamaan en enää lähde kipeänä.

Kaikki lähti siitä kun olin päiväkodissa töissä ja sain jatkuvasti flunssa tartuntoja  lapsilta. Menin jonkun ajan päästä lääkäriin ja minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, mistä puhun jatkossa nimellä ”kilppari”. Kilpparin vajaatoiminta vaikuttaa mielialaan, aineenvaihduntaan ja vastustuskykyyn, kaikkiin negatiivisesti. En tiedä kuinka kauan se on ollut minulla, mutta se todettiin vuonna 2013. Aluksi (2009) luulen sen alkaneen kilpirauhasen liikatoimintana. Uskoimme lääkärin kanssa näin, koska laihduin 9kg lyhyessä ajassa laihduttamatta. Painoin siis alhaisimmillani 47kg 16, 17 -vuotiaana.

Vuonna 2012 aloitin aikuislukion, uuden työn ja aloin käymään salilla entistä useammin. Viikossa kävin siis 4 kertaa koulussa, 5 kertaa töissä ja 6 kertaa salilla. Tätä rasitusta kehoni kesti kaksi viikkoa, kunnes sanoi itsensä irti. Tästä alkoi jatkuvat sairastelut ja treenaamattomuus. Töistä jouduin vain harvoin olla poissa, mutta nautin opiskelusta niin paljon, etten malttanut olla poissa tunneilta, vaikka olisi varmasti pitänyt olla. Kärsin (ja varmasti myös muut kärsivät) loppumattomasta yskästä, joka alkoi aina vasta koulussa, töiden jälkeen. Alkuaikoihin pyrin treenaamaan ”jos nyt kevyesti vaan”, ja nyt saan ikävä kyllä kärsiä niistä valinnoista edelleen.

Nykyisin on ollut parhaimmillaan noin 3-6kk jaksoja ilman pientäkään flunssaa. Ärsyttävintä sairastelussa on, kun minulle ei tule kuumetta, en koskaan tunne kuinka valkosolut hyökkäisivät kehossani taistellen pöpöjä vastaan, vaan pöpöt lähtevät tasaisesti pois jossain vaiheessa. Sairasteluni pöpöt ovat siis tasajakautuneet, eivät normaalijakautuneet, niinkuin ehkä useammilla, eli on koko ajan vähän kipeä olo, eikä tule mitään ”kuume huippua”, jolloin tulisi maattua sängynpohjalla.

Olen kuitenkin kiitollinen paremmasta terveydestä nyt tällä hetkellä. Kilppari arvoni ovat nykyään enemmän liikatoiminnan puolella, mutta olemme todenneet lääkärini kanssa, että se sopii paremmin minun keholle. Olen onnistunut jopa laihduttamaan, paljon vähemmällä vaivalla, mutta aina kun olen aloittanut aerobisen treenin ja laihdun, olen myös tullut kipeäksi. Täytyy vaan mennä terveys edellä treenin kanssa ja kuunnella omaa kroppaa. Olisihan se hyvä pitää aina muutaman kuukauden jälkeen viikon tauko, ettei mene ylikuntoon, niinkuin minua on joskus ennen kaikkea tätä varoiteltu, mutten uskonut. Nyt on sitten väliviikko tullut pidettyä aina flunssan takia. On jäänyt jotenkin takaraivoon, että treenataan nyt kun on terveenä siihen mahdollisuus.

 

 

Nyt kun olen purkanut taustatekijät; mikä minua lannistaa ja estää, siirrytään siihen positiivisempaan puoleen; mikä minua motivoi?

 

Edellä mainittujen seikkojen johdosta, arvostan äärimmäisen paljon terveyttä ja hyvää oloa. Näitä asioita toivon elämältä mahdollisimman suurissa määrin.

Tänään oli hyvä päivä salilla. Aloitin uuden valmentajan tekemän uuden ohjelman, mikä tulee vaihtumaan joka viikko. Innolla odotan, mitä sieltä tulee seuraavaksi. Olen tottunut treenaamaan viikon jaksoissa, eli maanantaista sunnuntaihin, joten tänään keskiviikkona aloittin viikon uudestaan alusta, jotta seuraavalla viikolla pääsen aloittamaan taas puhtaalta pöydältä. Hahmoitan oman treenin paremmin tällä tavoin.

Nykyään olen todennut kehoni kestävän vain neljää salitreeniä viikossa, mutta tällä viikolla aion käydä viisi kertaa salilla; 3 kertaa penkkiä ja muulle kropalle jää vain 2 kertaa. Maanantaina olin vielä kipeähkö, mutta kävimme kuitenkin valmentajan kanssa salilla katsomassa liikkeitä ja juteltiin. Normaalina viikkona käyn siis kahtena kiinteänä päivänä -maanantaisin ja perjantaisin- penkkaamassa ja loput kaksi treeni kertaa vedän vähän vaihdellen päivien osalta, riippuen töiden, opiskeluiden ja muun vapaa-ajan yhteensovittamisesta.

Monta vuotta olen treenannut kehonrakennus painoitteisesti ja nauttinut staattisista tekniikoista, mutta nyt on muokattava kaikkea enemmän voimannosto tyyliseksi. Päätöksen kisoihin menemisestä tein jo viimevuoden puolella, mutta vielä ei ole päivää lyöty lukkoon. Ensimmäisenä täytyy tehdä antidopingsopimus, sen jälkeen voi käydä tekemässä tulos ja vasta sitten pääsee kisaamaan. En kuitenkaan kokonaan aio luopua kokonaan lihasten kasvattamisesta ja rasvan minimoimisesta, aika näyttää miten saan nämä kaksi eri lajia sovitettua yhteen.

Kaikki tämä on minulle uutta, mutta kaikki uudet asiat treenissä motivoi. Oli se uusi asia sitten uusi puheenaihe, urheilulaji, vaatteet, ihmiset, treenit, treeniohjelmat, lisäravinteet tai liikkeet. Näistä asioista saa heti lisäbuustia, jännitystä ja energiaa treeniin.

 

 

Minulla on jotenkin aina ollut isot painot motivoivana tekijänä. Jo ihan pienestä pitäen olen nauttinut egoilusta. On kyse sitten ollut puuhun kiipeilemisestä, limboamisesta tai muiden vetämisestä pulkassa, aina on ollut hauskaa vähän näyttää muille ja kaikessa tekemisessä on halunnut olla parempi kuin muut. En tarkoita ihmisenä, vaan elämästä nautin enemmän kun saa vähän leikkimielisesti kilpailla muiden kanssa. Nautin myös matematiikasta, koska siinä on absoluuttisia totuuksia, siispä tykkään kaikesta mitä voi mitata. Oli kyse haban pullistelusta taikka painojen nostelusta.

 

 

Tänään salilla koitin ottaa videota itsestäni, valmentajan käskystä. Pidin kameraa pohjelaitteen päällä penkatessa, kun vanha salituttu oli tulossa siihen treenaamaan pohkeita ja kysyi; otanko videota. Meidän rakas sali oli pitkään kiinni, joten emme olleet montaa kertaa ehditty törmäämään ja hän heitti vitsiä: ”Mä katoin, et onks se sää!? Hirveen painavat painot sulla on ja hyvä tekniikka” Hän sitten innostui kuvaamaan minua penkkaamassa ja juteltiin kaiken näköistä. Paras kehu on kun onnistun shokeeraamaan jota kuta. Hän ihmetteli kun olen niin rauhallisen oloinen ja silti nostan isompia painoja, kun yleensä voimannostajat ovat jotenkin erilaisia. Kyllähän minäkin ähkin ja karjun, nyt oli vaan kevyemmät painot, mihin olin tottunut viimeaikoina. Hyvään treeniin kuuluu huuto, tuntee tekevänsä täysillä. Oli siis hauskaa salilla, parasta on pitkät jutustelut muiden treenaajien kanssa.

Lämmin ilma myös kohentaa varmasti muidenkin mieltä ja niin myös treenimotivaatiota, en malta odottaa sitä hien määrää treeneissä kesällä. Josko kohta pääsisi pyöränkin kunnostamaan, pääsee sitten treeneihin pyörällä ja säästää matkakuluissa.

 

Minna

Facebooktwittermail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *